Sanoko joku jotain maailmanlopusta?

Usein kuullaan sitä, kuinka ihmiset haluavat vaikuttaa toisten elämään positiivisesti ja usein tuntuu, että maalataan kuvaa, jossa tämä vaikuttaminen tarkoittaisi suuria tekoja. Sekä kuinka nämä suuret teot ovat oikeasti sellaisia, joita ei tavallinen ihminen välttämättä kykene toteuttamaan. Mikä saa ihmiset asettamaan riman niin korkealle, että onnistuminen tuntuu olevan mahdotonta? Totta kai se on hienoa, kun uutisoidaan kuinka henkilö X teki vaikka, mitä kivaa vaikuttaen jonkun ihmisen elämään, varmasti myös egoa hivelevää. Tulee tuollaisista uutisista itsellekin oikein hyvä mieli enkä tarkoita, että näistä asioista ei pitäisi uutisoida. Ei toki silloin tulee fiilis, että kyllä ihmiskunta tekee jotain oikein kaiken sen typeryyksien keskellä.

Se vain, että ei niiden eleiden tai tekojen tarvitse olla megalomaanisen suuria, jotta voit vaikuttaa jonkun elämään. Siihen riittää pelkkä hymy tai, että tiedostat jonkun henkilön olemassa olon. Tiedän, tiedän näistä on jauhettu ties miten monissa kampanjoissa, kun on käsitelty syrjäytymistä tai koulukiusaamista. Juttu on kuitenkin niin, että ne oikeasti toimivat. En usko, että voit kieltää itsekään sitä, että jos joku sinullekin tuntematon on hymyillyt ystävällisesti kadun toiselta puolelta, kun olette vahingossa katsoneet toisianne silmiin, niin eikö se hymy olisi tarttunut sinuunkin? Tai tietysti voit kieltää mutta ehkä kuitenkin toivot, että et kieltäisi.

Harmi sinänsä, että näistä hymyistä, tervehdyksistä ja muista puhutaan lähestulkoon vain synkähköjen kampanjoiden yhteydessä. Vai voitko muka kirkkain silmin sanoa, että syrjäytyminen tai koulukiusaaminen eivät ole synkkiä aiheita? No sitähän minäkin. Silti näitä asioita olisi ihan hyvä miettiä myös valoisampien aiheiden rinnalla, mikä on varmasti kyllä tehty jo sitä en epäile hetkeäkään. Välillä on vaan hyvä muistuttaa itseään ja muitakin siitä, että elämässä on hyvääkin kaiken ikävän ja epämiellyttävän keskellä.

Tein kyllä tänään impulsiivisia ostoja. Tai ainakin yhden oston. Kävin vaan kiltisti hakemassa joululahjoja ja sitten jostain kumman suunnasta yhtä äkkiä ostinkin New Yorkerista vihreät housut. Siis ei minun ollu mikään tarkotus sieltä ostaa yhtään mitään. Menin vain kun näyteikkunasta satuin huomaamaan t-paitoja joissa oli mustaa ja keltasta. Ihan vaan menin kattomaan, että löytyskö niitä paitoja sieltä, jotenkin en löytäny mutta ne housut kyllä. Ei silti kerrota tästä kaikille hyss!

Ja onhan tässä tullu osteltua jonkin aikaa jo vähän vaikka sun mitä. Suurta osaa en ole edes jaksanu kuvailla mutta katotaan, jos tässä saisin aikaseksi ennen muuttoa. Sekin on hiipii pikku hiljaa lähemmäks mutta en silti ole hirveesti sitä jaksanu ajatella. Omalla tavallaa vähä huonohko ajattelutapa no paniikissa pakkailu parasta. Sekä hyvät kirjailijat ja tehtävät on pitänyt omassa hienohkossa otteessaan, ei kerrota sitäkään, että olen alkanu taas tykkäämään fysiikasta. Hyss!

Mutta hyvää joulun odotusta, maailmanlopun päivää sekä tulevaa uutta vuotta!

Ensilumi kävi ja meni pois

Heipä hei~ Tosiaan joo kyllä minustakin tuli sitten loppujen lopuksi ylioppilas ainakin noiden kokeiden ja kurssimäärien perusteella. Oikeestiha sitä lakkia pääsen juhlimaan tuossa 5.12 saa tässä vielä vössytellä miten halajaa. Olen ihan suhteellisen tyytyväinen tuohon tulevaan todistukseeni toki siellä nyt on joitain juttuja, mitkä olis voinut mennä paremmin mutta voi, että kun ei jaksa lapsi opiskella.

Olen nyt taas pitkästä aikaa kotosalla tai siis olenhan minä täällä jo pari viikkoa ollu mutta tuli vierailtua siskoni luona jonkin aikaa. Eikä ole ollut pitkään aikaan yhtä vaikeaa lähteä sieltä takasin tänne. Noh se voi olla toinen ääni kellossa ensi vuoden puolella mutta veikkaan, että ei välttämättä. Aloitan Helsingissä tosiaan valmennuskurssin, joka kyllä vaikuttaa oikein hyvältä. Tunnen kuinka nuo kurssin kirjat tuijottavat minua avaamattomina tuossa sängyn vieressä..~

Ja itsehän olen siis vain löhötellyt käytännössä ja vältellyt kaikkea vastuullista aktiviteettia. Upottautunut vain fantasiakirjallisuuteen, katsonut eri ohjelmia, soittanut bassoa, pelannut lautapelejä ja vain ollut. Toisaalta silti tiedostan edelleen piilostressaavani asioista, joista sain kyllä oikein mojovan muistutuksen eilen, no ei aina voi mennä niin kuin Strömsössä.

Olen minä jopa kerran ehtinyt kuvailemaankin ja seuraavan kerran tosiaan varmaan napsin kuvia noista yojuhliin tulevista hepeneistä. Pitäis alkaa sisäänajaa noita korkokenkiäkin, mitkä kummittelee tuolla eteisessä edelleen muovipussissa. :'D Olen kyllä ihan tyytyväinen noihin vaatteisiin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan en koe minkäänlaista ahistusta niistä. Tuntuu jopa että voisi jälkeenpäin käyttää niitä vielä.

Tässä olen myös kamppaillut mielihaluni kanssa vaihtaa hiusteni väriä, vaikka tiedän että olen tehnyt paljon töitä tämän vaalean eteen ja se kyllä sopii mutta ääh. Sen siitä saa kun alkaa kyllästymään. Ehkä ottaisin tähän punasia raitoja hömm. En kuitenkaa perus lämmintä punasta vaan ehkä jotain viileää, ehkä violettiin häivähdyksen taittavaa. Pitää kahtella tai sitten teen sen vasta lakkiaisten jälkeen.

Tänään en ole oikeastaan tehnytkään mitään muuta kuin löhöttänyt kotona; siivonnut huoneeni & autoni ja katsonut sitten vielä Adventure Time with Finn and Jakea. On muuten hyvä sarja ja minulla on kyllä aika vahvoja mielipiteitä jokaisesta tuon sarjan hahmosta. Silti eeppisimpiä suhdekoukeroita ikinä<3 Taidan tänään ehkä vierailla vielä jossain tuolla keskustan suunnalla ennen kuin loputtomiin juurrun tähän tietokoneen eteen. Toisaalta kyllä olen ansainnut tämän lösöttelyn en edes yritä kieltää. Tyrsk. Mutta joo annetaan tähän loppuun vielä pari kuvaa viime kerralta~

Astu ulos - ihastele

Niin kävin tuossa jokin aika sitten ajelemassa ja etsimässä hieman paikkaa, missä voisin ottaa kuvia. Ilman toki, että ihmiset katsovat nenän varttaan pitkin, kun joku juoksee kameran luokse ja pois. Välillä siitä saa aikaan koomisiakin tilanteita mutta niitä muistellaan vain lämmöllä :>

Tuollaisen paikan minä sitten ajelun aikana löysin ja päätin sitä sitten hyödyntää. Vallan mukava paikkahan se oli ja oikeastaan lähellä autotietä, sekä erästä Ikeaa. Köh.

Ilmakin oli ihan hyvä tosin itseäni kyllä nauratti se, että paikalle kaarsi autolla pari ihmistä, kun olin lähdössä. Katsoivat hieman kummastellen ja näyttivät vähän siltä, että yrittivät olla tarjoamassa apua mutta taisivat tajuta, että en sitä tarvitse. Ilmeet oli jotain hassua, kun saapastelin takaisin autoon ja lähdin ajamaan.

Tuo oli omasta mielestäni hupsu havainto. Oli pakko ottaa kuva.

Melkein voisi koskea silmiini

Melkein mietin, että olisin laittanna yhen auton kanssa. En sitte jaksanu. No onpaha tässäki nyt hetkeks jottai kahteltavaa, ihan perus kuvadumppihan tämä oli. Ai nii, nuo housut on jo saaneet ihteesä polveen reiän menin vetämään rönät ne jalassa. Hups.

Mitä vielä

En tiedä. Kaikki on mahollista mutta samaan aikaan ei oikeestaan yhtään mikään. Tällä hetkellä on kuitenkin suurin piirtein selkeet kuviot, mitä tulee tapahtumaan. Muutokset on aina välillä tervetulleita enemmän tai vähemmän mutta tässä tapauksessa se muutos taitaa olla hieman suurempi.

Huomaa, että välillä on vaan pakko puhistaa tavarat vanhasta pölystä ennen, kun pystyy lähtemään eteenpäin. Joillakin sitä pölyä on enemmän ja toisilla taas vähemmän mutta, joka tapauksessa sitä on. Eikä sen pölyn karistaminen ole aina niin helppoa, sillä sitä jää joskus kaipaamaan. Sen huomaa, kun istuu yksin junassa, bussissa tai lentokoneessa ja ajautuu vahingossa ajattelemaan hetkiä, jotka on jo jätetty taakse. Niistä löytää aina jotain uutta, joka ikinen kerta, kun niihin paneutuu. Joka kerta sieltä saa uutta jaksamusta ja määrätietoisuutta siihen, mitä oikeasti haluaa.

Joskus se, että pääsee tekemään haluamiaan asioita on pitkän matkan päässä. Toisaalta ei se päämäärä enää ole niin tärkeä, kun huomaa matkan aikana tapahtuvan, vaikka mitä muuta jännittävää. Oli se sitten epämiellyttävää tai valtavan ihanaa - ei sillä ole niin paljon väliä kunhan jotain tapahtuu! Päämäärä on palkinto totta kai mutta älä unohda sitä kaikkea, mitä tapahtuu matkan varrella.

Minulle tämä kulunut ja edelleen käynnissä oleva vuosi on ollut yksi niistä parhaimmista. On tapahtunut paljon mutta joidenkin mielestä ei yhtään mitään. Tämäkin riippuu täysin ihmisen näkökulmasta. Jos minä voisin tavoittaa Teidät kaikki keitä minä olen tänä vuonna tavannut ja viettänyt aikaa. Herran isä. En minä tiedä välttämättä mitä sanoisin. Jokainen teistä on minulle erityinen. Ei sitä voi oikeasti selittää mitenkään yksinkertaisesti tai monimutkaisesti. Ei sitä voi edes pukea sanoiksi, jos mie sen ikinä voin jotenkin yrittää kitetyttää niin lupaan tehdä sen.

Pitäisi varmaan vielä yrittää saada kaikkiin teihin yhteyttä. Laittaa viestiä tai jotain ehkä soittaa. Haha. Soittaa joo se on hyvä läppä, jos vaan tulis jotain muuta, kun ulinaa tästä päästä niin ehkä sitten. Ajattelin, että tekisin tästä vuodesta kuvakirjan. Se on jotain minkä haluan tehdä tänä vuonna ja tästä eteenpäin. Tulee olemaan hyötyä siitä, että on tullut otettua niitä valokuvia - muistakin kuin itestäni. Naur.

Minä tiedän itse, että tulen aloittamaan pian uuden matkan. Tiedän sen päämäärän tai ainakin toivon niin. Silti jokainen seikkailu on erilainen eikä sen tien sinne määränpäähän tarvitse aina olla suora. Mutkat tuovat sille matkalle oman mausteensa, niin kuin 29,5 tunnin bussimatka Lontoosta Tukholmaan. Vaikka tuosta onkin jo aikaa niin se on hyvä esimerkki pienestä mutkasta, vaikka koko matka olis ollu alunperin täysin suora ja helppo.

Jos minulta kysytään, voin hyvin myöntää, että omalla tavallaan se tuleva matka pelottaa. Mutta mikäpä ei pelottaisi? Jokainen meistä itsenäistyy jossain vaiheessa ja joskus pitää kohdata ne omat luurankonsa tuolta kaapin pohjalta. Mitä niitä jäädä murehtimaan liiaksi tai ainakin itse koen, että olen jo aivan tarpeeksi murehtinut omia luurankojani. Kun vuosi vaihtuu voin antaa niiden onnellisena jäädä lopullisesti taakse ehkä tavata niitä ihmisiä jotka niitä luurankoja ovat kanssani sinne tehneet. Vuoden vaihtuessa voin olla onnellinen tai no olenhan minä nytkin onnellinen.

Jokainen meistä muuttuu, jotkut ennemmin ja toiset myöhemmin. Kukaan meistä ei kuitenkaan jää hankeen makaamaan. Ainakaan toivottavasti. Tulen hakemaan, jos joku sinne on jäämässä. Piste. Vai miten se oli?

Aina ei pidä pelätä muutosta.

Ei mulla muuta,

kun että tulee taas pieni kuvadumppaus. Löysin mun stetsonin jee.

Siinäpä tais olla kaikki tällä kertaa. Kiitos ja kuittaus.

10 sekunttia on oikeesti tosi lyhyt aika

Varsinkin silloin, kun se on kameran itselaukasimen aika. Juokse siitä sitten aidan päälle tai tikkaille. No hauskoja tilanteita siitä ainakin sai aikaan ja naapurit live viihdykettä, jos sattuivat ikkunoiden ääressä olemaan~

Tais ihan pienesti hapottaa, kun oli juoksemassa ties miten monetta kertaa.

Sitte mie pääsinki roikkumaa vähä tikkaille. Jos oisin uskaltanu nii varmaa oisin tuonne talon katolle asti lähteny mutta se nyt ei ollu tän päivän missio muutenkaan, joten jätin välistä.

Välillä kävi myös sitä, että oli liikaa zoomattu tai aika vaan oikeesti loppu kesken :'D Siellä oli kyl aika paljo takaa päinkin noita kuvia, jos ei ehtiny kääntyä.

Tuo ois voinukkii olla nii hyvä kuva mutta eei -__- Kymmenen sekunttia en tykkää siusta! ..vaikka toisaalta se pistää improvisoimaan nopeesti.

Askel, askel, hyppy!

Katotaa, jos mie tänne saan jossai vaihees aikaseks kirjottaa taas jotain astetta enemmän omasta ajatusmaailmasta.

Koska kissa

Aivan jotain muuta

Näin asiasta rikkaimuriin jaa en tiedä. Kuitenkin ajattelin tänne jaella oman livestreamini, jossa harrastan erinnäistä pelailua. Täällä en siitä luultavastikaan mitenkään kamalasti huutele mutta saatan joskus mainita.

http://www.livestream.com/gyrael?t=913365

Tänään olis luvassa jossain välissä Dragon Age: Originsia.

Animecon - yövalvojana?

Paras päivä ikinä. Hengasin Team FourStariin kuuluvien muutamien ihmisten kanssa! Tosi kohteliaita ja ihania ihmisiä. Tuitui. Fangirlsm moment.

Onpahan myös hauskaa täällä yövalvonnassa, valvojilla on enemmän hauskaa kun varmaa nukkujilla.

Jestas sentää - vaate!

Niinpä! Ajatelkaa, näytän teille vaatteen. Tai siis vaatteita kuvassa. Kuvissa. Ihan sama :D

Sain tuon paidan siskoltani. :D

Aika rientää täytyykö tässä jo lentää?

Niinhän se on, että kesä tuntuu menevän omia menojaan ja aika tuntuu vain luisuvan käsistä. Toki tässä on vielä n. kuukauden verran lomaa jälellä mutta sittenpä pitäisi mennä istuskelemaan muutamaksi viikoksi vielä lukion penkille. Kuinka turhauttavalta se voikaan jo taas tuntua, no ehkä se suurimmaksi osaksi johtuu siitä, että tietää millaiset viikot on luvassa.

Yläasteen aikana ei olisi lainkaan vitutanut, jos olisin tiennyt, että jossain vaiheessa minulla on koulua vain kolmena päivänä viikossa. Joo. Nyt se kyllä vituttaa ja ankarasti. Yksi ainut kurssi. Olisin senkin voinut suorittaa itsenäisenä aikasemmin. Ei jestas. Ainakaan ei voi sanoa, että ei olisi ollut sitten aikaa lukea yo-kirjotuksiin. ÄH. Onneksi ne tunnit on sentää aamupäivällä, joten jää sitten loppu päivä tehä, mitä haluaa käytännössä.

Mutta joo eipä vielä masennella tuosta koulusta. Onhan tässä nyt paljon tähdellisempiäkin asioita luvassa niin kuin tänä viikonloppuna tuo Animecon Kuopiossa. Piristää se vähän päivää - ei kun siis viikkoa! Itsehän olen töissä tällä kertaa sen viikonlopun mutta työvuorot kuitenkin sallivat minullekin vapaa-aikaa. Jee. Perjantaina olen yövalvojana toisella majoituskouluista ja lauantaina sekä sunnuntaina häärin vänkäröimässä.

Odotan ihan innolla oikeastaan sitä vänkäröintiä, sillä luulisi sen olevan mukava kokemus. Jos ei muuten niin ainakin sitten muiden conilaisten takia. Täytyy muistaa myös, että luvassa on hauskaa ohjelmaa, itsehän henkilökohtaisesti odottelen sieltä useampiakin ohjelmia mutta Benzaien Gamefap-showta odotan kyllä nauruhermoja pidätellen. Heh.

Mutta kyllä täytyy myöntää, että hurja määrä on mennyt noita Animeconin lippuja ennakkomyynnissä. Ei se ole huono asia mutta ainakin omalta kohdalta se oli varsin yllättävä.

Naurattaa myös se asia, että kun pitkään lupailin tehdä päivityksen huoneestani ja teinkin sen. Niin melkeinpä muutama viikko sen kyseisen päivityksen jälkeen huoneeni muuttui lähes täysin. Se ei ole todellakaan samanlainen kuin ennen ja siitä tuli ehkä hieman kypsempi? Ainakin värimaailma muuttu suht paljon. Pystyin myös laittamaan sellaisia tavaroita esille huoneeseen, joita aikaisemmin olen pitänyt vaatekaappini syövereissä. Nyt ne tavarat sopivat hyvin tähän "uuteen" huoneeseen.

Toki pidän joitain tiettyjä paikkoja siellä vähän epäjärjestyksessä, jotta ei tulisi liian steriili olo. Hrrh. Inhoan ihan täydellisen siistejä huoneita - tai ne eivät vain tunnu kotoisalta minulle. Pitää olla pikkuisen epäjärjestystä jossain kohdassa, koska täydellisyys on tylsää. Ainakin tällä hetkellä.

Olen ollut taas pari päivää Tuusulassa käymässä ja täytyy kyllä sanoa, että mukavaa on ollut. Vaihteeksi tuli syötyä maailman parhaimpia tortilloja, jotka loihdimme siskoni kanssa kasaan. Vaikka olihan siinä toki aluksi pientä napit vastakkain-asettelua mutta niinhän sitä aina on sisaruksilla. Silti tuli tortilloista hyviä!

Huomenna sitä sitten pitäisi lähteä Jyväskylän kautta takaisin Kuopioon. Kissa tulee sitten kuitenkin mukaan meille hoitoon. Haha. Ei sillä, että en olisi sitä täällä ollut vahtimassa niin nyt se sitten seuraa kotiin asti. Ei sillä, että valittaisin onpahan, joku jota paijata sitten kotosalla. :3

Elämä on mukavaa tällä hetkellä, eikä siinä ole mitään pahaa.

Kylmä asfaltti

No kyllä oli! Sato vettä ja sitte sain tosi hyvän idean, että joopa joo kyllä nyt lähen kuvaamaan. Noh ainakin tulee sitten välillä tänne laitettua vähän kuvia pukeutumisesta eikä vain tajutonta ranttausta omasta muusta elämästä :D Vaikka se edellinenkin postaus oli kuvapostaus niin en välitä muhaha.

Tällä kertaa tuli sitte käytettyä t-paitaa, jonka hihat ärsytti niin paljon, että päätin sitten repiä ne hihat kokonaan irti. Löysin vanhat farkut joita revin vähä polvien seutuvilta. Ne on nyt ihan mukavan näköset ja opettelin sitomaan huivin mutta ei se ihan kunnolla onnistunu. Aina on aikaa harjotella!

Otinpa mukaan sitten bassonkin tuohon sekasotkuun. Kyllä se sopii ja näyttää ihan hyvältä siinä mukana, yhdestä kuvasta voin sellaiset harmitukset sanoa, että toki voisi näyttää hyvältä, jos en olis lähteny liikkumaan. Tehty mikä tehty enkä enää viiti mennä itteeni tuonne palelluttamaan.

Kuvia kehiin.







Tein tämän tosiaan ihan fiilispohjalta, joten en oikein osaa alkaa tähän syvällisyyksiä sitten selittelemään. Mutta ehkä pelkkien kuvienkin kahtominen on ihan hauskaa. Enhän minä sitä ossaa sannoo!







Ja sitten vielä tämä kuva, jossa liikkumisestani olen hyvin hyvin surullinen noh yhyy ja ulinat perään..



Ps. Näistä yhtä kuvaa kahtoessani melkei säikähin, kun tajusin, että käsiin onki tullu lihaksia yhtä äkkiä. Saatte iha ite arvata, että mikä se näistä kuvista sitten onkaan.

Vihdoin ja viimein!

No niin nyt vihdoin teen sen kauan luvatun päivityksen, jossa esittelen huonettani. Eihän siitä olekaan kuin useampi kuukaus, kun lupasin tehdä tämän seuraavassa päivityksessä tsk. Noh ehkä se ei ole nyt hirvee menetys, jos en ole tehny tätä aikasemmin.

Alotetaanpas sitten, saatte nähdä tämän komeron, jossa asustan. Ei tämä ei oikeasti ole komero vaan tilava huone!



Noh siinä tosiaan on huoneeni oikea laita, jossa on ikkuna ulos. Kaunis maisema, joka noiden verhojen takaa aukeaa on oikeasti vain suuri puska. Jos sen leikkaisi pois niin sitten näkisin ikkunastani hyvin selvästi lasten leikkipaikalle. Tämä huone sijaitsee siis rivitaloasunnossa.



Noh sitten päästäänkin tärkeimpään [lisää tähän epämääräinen tyrskähdys] osaan huoneesta, eli elektroniikkapisteeseen. Kuvassa näkyvällä pöydällä on siis televisio, joka toimii myös tietokoneelleni näyttönä. Xbox 360 myöskin on tuolla pöydällä sekä kasa pelejä siinä vierellä. Pöydän alta löytyykin sitten tietokoneen keskusyksikkö, monitoimitulostin, dvd-teline sekä Xboxin laatikko.



Siirrytään sitten lattialle. Noh siinä on minun ralliraitainen tuolini, jossa on ehkä mahtavimmat kaiuttimet ikinä. Kun vääntää äänet täysille niin johan jytisee kuin missäkin amisautossa, jonka äänentoisto on viritetty viimesen päälle. Enkä edes oikeasti huijaa tässä asiassa. Naapuritkin voivat todistaa tämän asian.Sanoinhan, että olen siivonnut huoneen, joten siitä syystä lattialla ei oikestaan ole mitään jännittävyyksiä.



Vasen seinusta juupa juu, siellä näkyy ruskea lasiovinen kaappi, josta löytyy vaikka mitä! Sitten siellä on valkoinen ovi jonka takana onkin ovelasti minun vaatekaappini. Sieltä sisältä ette kyllä saa kuvaa heh. Se on minun :c Siellä vilahtaakin sitten takaseinällä olevia hyllyjä.



Siellä on julisteita ja tykkään stand-up komiikasta, kuten siitä Sami Hedberg julisteesta varmaan huomaa. Hommasin siihen omistuskirjoituksen siskolleni, joka ei koskaan ottanu tuota julistetta mukaansa hmmph. Pitää laittaa tuonne seinälle Samin keikan lipun lisäksi vielä Niko Kivelän ja Ismo Leikolan keikkojen liput. Olenpa saanut yhteiskuvan noiden kaikkien kanssa höhö. [lisää tähän ylpeä naama]

Näin ollen siinä oli teille tämä nyt viimein. Haha ja tosiaan saapi nähdä milloin teille esittelen seuraavia asukokonaisuuksia.

Hohoo yömyyrä ei, kun en edes tiedä

Joopa joo, aamulla olisi tosiaan lähtö sinne Lahteen edessä ja ihan hyvin kävi, että sain cossin tänään valmiiksi. Melkein ajallaan ja silleen, eihän tässä olekaan ollut kuin ties miten pitkä aika aikaa tehdä sitä. Noh kuitenkin minut näkee siellä stallaamassa ties missä hahmossa Natsuki Kuga Mai-Himestä. Tosiaankin pääsen vielä lähtemään aikaisemmalla junalla kuin oli alunperin tarkoitus, joten jää hyvin aikaa rantautua hotelliin ja, vaikka töllötellä sitä teeveetä. Tai sitten vaihtoehtoisesti lähden käymään keskustassa ostamassa iltaa ja yötä varten jotain syötävää hotellihuoneeseen.

Perjantaina tosiaan olen ihan vain pyörimässä conissa ja luultavasti visiittaan muutamalla luennolla, en ole sitä vielä päättänyt mutta saapahan nähdä. Lauantaina sitten olen puoli kuuteen asti vapaalla jalalla jolloin käynkin ennen "kahliutumistani" Animeconin pöytään katsomassa Steins Gate: Nörttien koston. Sitten istuskelenkin siellä Animeconin pöydällä puoli kahdeksaan asti ja toivottavasti saan ruokaa. Saa tulla toki juttelemmaa, jos haluaa.

Sunnuntaina tosin en aio ilmestyä edes conipaikalle, koska "joudun" lähtemään Jyväskylään ristiäisiin. Tuleepahan annettua sitten nimi nuorimmalle serkulle, jonka kummiksi sitten päädyn. Voin vaan kuvitella kuinka ihanaa onkaan lähteä sunnuntaina aamulla junaan kohti Jyväskylää, jos olen ollut iltabileissä.. Eh. Ehkä siis jätän ne välistä tai sitten lähden niin sanotusti ihmisten aikoihin pois, että saan nukuttua ja herään ajoissa junaa varten. Tässä vielä se hieno asia, että luultavasti vietän aikaa Jyväskylässä keskiviikko aamuun tai tiistai-iltaan asti. Toisaalta ihan mukavaa vaihtelua, voisipa sitten käydä katsastamassa pitkästä aikaa Jyväskylän Fantasiapelit.

Raahaan myös erinnäisiä pelikortteja mukanani; Pokémon, YGO & MtG, jos siis haluaa niin toki minusta saa peliseuraa. Niin pitkään kunhan en ole toimimassa lauantaina a-con pöydällä.

Uaah, joo ehkäpä jatkan pakkaamista!

Lakkiaiset ovella ja mitä minä teen - menen Helsinkiin!

Jaahas. Lakkiaiset on tosiaan on tulossa lauantaina ja, vaikka en itse vielä saakkaan painaa sitä valkoista lakkia päähäni todella moni ystävistäni sen tekee. Noh menen perjantaina urkkimaan niitten harjotuksiin ja taidan antaa lahjat sitten siellä, vähän etukäteen mutta ei se kaiketi hirveesti haittaa. Tulee kyllä ikävä niitä kaikkia, jotka ei jää paikkakunnalle vaan lähtee juoksentelemaa ympäri Suomee. 8( Senkin ihanat!

Noh onneksi on junat ja muu liikenne millä pääsee tapaamaan näitä mörryköitä. Pojatki lähtee kohta armeijaan.. Piru vie, kun kaikki lähtee johonki suuntaan hmpph. Onneks kuitenki jää vielä lukiolle slägäilemää minun lisäks muitaki kavereita, että ei tarvii siellä yksin maleksia. Kesä aikaa vielä pitää kaikkiin yhteyttä.

Asiasta kolmanteen; tosiaan Desucon on tulossa sitten kohta viikon päästä. Olen kyllä, jopa melkei alottanu omaa asuani sinne. Tai siis niin tälläkin hetkellä pidän pientä taukoa ompelemisesta. Onneksi ei ole kauheaa draamaa peruukin saapumisesta, sillä sen tilasin jo hyvissä ajoin vuoden alussa. Nyt vaan pitäis oikeesti saaha aikaseks se, että istun penkkiin ja ompelen. Kunhan tänään lopetan niin sitten on 1/2 asusta valmiina. Voin taputtaa itseäni olalle!

Desussa ei varmaankaan tule hirveästi ohjelmissa surffailtua paitsi yhdessä. Höhhöh. Mutta niin minut löytää lauantaina iltapäivällä, joskus puoli kuuden maissa hääräämässä jossain Animecon-pöydän luona. Psst ostakaa lippuja sinne hienoja ohjelmia tulossa. Vänkäröintiä harrastelen sitten heinäkuussa Animeconissa.

Oli muuten aika surullista, että ilmat viileni tämän viikon ajaksi ;__; Yhyy. Noh toivotaan, että ens viikolla lämpenis sitten lissää. Kesäloma. Tykkään teistä kaikista.

Kesäpäivää ilman huolen häivää

Haha no kesä alkaa tosiaan olla jo täällä. Ainakin minä uskallan väittää niin!

Tänään onkin tullu vaihettua kahteen autoon kesärenkaat alle, niin omaani kuin vanhempien autoon, joka on tällä hetkellä siskoni käytössä. Kävinpä myös laittamassa vanhempien auton parkkiin tuosta oven edestä (pitää siis peruuttaa ja veivata kivasti, että saa käännettyä auton), tykkään hyvin paljon tuosta meidän pihan muodosta. Heh. No ei ainakaa käy tylsäks, kun sitä autoo siinä veivaili.

Vaikka kesä onkin ihanaa ja loma alkaa kahen viikon päästä niin täytyy kyllä myöntää, että itselleni oli tuo 15.5.2012 lähes juhlapäivä. Tulihan silloin ulos Diablo III ja sitähän on myös odotettu! Kyllä! Pidän siitä! *fangirl* Joo. Oli se ihan messevää hypätä aamulla junaan, että käy Helsingistä hakemassa kyseisen ennakkotilauksen hieman harmitti, että en kerennyt mennä maanantaina yöjulkasuun mutta w/e. <3 Tosiaan, jos noista yo tuloksista jotain sanoisin niin aika paljon jäi kyllä vituttamaan kemia ja fysiikka. Tippuvat juuri pisteen/kahden päähän siitä, mitä niiden olisi pitänyt olla. Noh syksyllä käyn uusimassa. Matikka ei edes kiinnostanut kovinkaan paljon ja se saakin olla se pieni musta lammas minun paperissani. Enkkuun sen sijaan olen tyytyväinen sillä siitä oli tieto, että se ei ainakaan lähe tippumaan alaspäin. Eilen oli hauska ilta. Naur. Kävin vähän muotoiluakatemianopiskelijoiden kanssa grillaamassa ja tulihan Hunterissa (yksi lähiökapakka/baari miten haluat sen mieltää) käytyä myös pelaamassa erä biljardia. Tuli kyllä kuonoon ihan kunnolla mutta ei oo minun vika, että en oo ehtiny harjotella yhtä paljon kuin ne muut. Noh oli hauskaa en kiellä. Syntyi myös illan aikana kauniita lauluja, joista ainakin kaksi on puhelimessani kuvattuina. Haha. No joo myönnän otin tänään vähän valokuvia.

Ja tänään on ollut vallan sinistä päällä. Well kesävaatteet koostuu melkein kokonaan sinisistä vaatekappaleista en valita! Sitä paitsi nuo shortsit on miun lempparit. Pyh !

Olipahan muuten +21 astetta täällä tänään. Kelpas, tuli semmone olo, että on oikeesti viimeinki kesä. Tai ainakin se on vahvasti sieltä tulossa.

Tietysti tässä nyt sivusilmällä ollaan vilkuiltu Suomi-Usa matsia. Välillä on saatettu isän kanssa innostua mutta noh ei se haittaa! Kun ei äiti ole täällä niin saahaan taivastella ihan rauhassa!

Lunta toukokuussa? Voi kuinka ihanaa..

Niinpä niin, vappu tuli ja vappu meni mutta en voi kieltää, että eikö se olisi mennyt mukavasti sekä hyvässä seurassa. Illasta jäi käteen valokuvia sekä erinnäisiä videoklippejä, jotka aiheuttavat kyllä hilpeyttä niitä selatessa ja katsoessa. Mutta kyllä oli aika kylmä vappu se on pakko myöntää.. Vaikka ei sitä kyllä enää muistanut sen kaiken tanssimisen lomassa, mitä tuli sitten harrastettua toisen porukan kanssa.

Jalat ainakin huusivat ja tuntuvat kankeilta aamuyöstä, kun piti lähteä etsimään sitä ruokaa, että jakso odottaa kyydin tulemista. Turhaan kuvittelin, että kotiin tultuani alkasin nukkumaan! Sen sijaan aloin katsoa telkkaria sekä leffoja, mitä satuin hyllystäni löytämään ja loppujen lopuksi painuin nukkumaan vasta auringonnousun aikaan. Se kyllä kadutti seuraavana aamuna, kun piti lähteä perheen kanssa "kulttuuriajelulle" keskustaan.

Jaa'a enpä ole käynyt edes kohta kahteen viikkoon salilla mutta nyt tuon vapun jälkeen olenkin ollut flunssassa ja kipeänä niin en ole salille edes yrittänyt lähteä. Parempi sitä on parantua ihan rauhassa ennen kuin lähtee sinne takaisin. Nyt sitten on tullut n. kuukausi harjoteltua kestovoimaa, että alkaa pikku hiljaa olla aika siirtyä toisenlaiseen harjoitteluun, vaikka eihän minulla tässä oikeastaan ole mitään virallista tavoitetta, kunhan tuntuu mukavalta, kun tietää, että on tullut jotakin tehtyä.
Totesin tässä muutama päivä sitten, että pitäisi kohta taas blondailla tuo juurikasvu piiloon mutta sen viimeistään teen ennen kevätjuhlaa ja lakkiaisia. Heh, jotenkin tuntuu haikealta ajatella koko lakkiaisia, sillä itsehän saisin myös oman lakkini nyt keväänä, jos en olisi siirtynyt 3,5 vuoden opintosuunnitelmaan. Mutta no juhlistan ystäviäni ja kavereita sitten kahta kauheammin nyt! Mutta tullee ikävä teitä kaikkia. Hmmph. <3

Kesälomaa taas en jaksa erinnäisistä syistä odottaa, sillä silloin tulee sitten matkusteltua taas vaihteeksi ja onkin oikeastaan ollut ikävä sitä matkustamista. Tarkoitus olisi käydä Tanskassa ja Puolassa mutta katotaan nyt, että saakohan sitä rahaa raavittua noihin matkoihin kokoon. Toivottavasti sais, koska alkaa tulla se fiilis, että pitäs päästä käymään jossain kaukana, että osaa taas arvostaa tuttua ja turvallista. Pfft.

Asia josta olen myös hyvin iloinen ja onnellinen on se, että minua on pyydetty olemaan kummi eräälle pienelle ja suloiselle tytölle. Ristiäisethän tuolle suloiselle tytölle ovat kesäkuussa ja voi että! Harmi vain, että se lyhentääkin sitten Desuconissa viipymistäni yhdellä päivällä mutta ehkä kestän sen. Animeconissa sitten toiminkin vänkärinä, joten tulee vietettyä siellä sitten aikaa heinäkuussa.

Poutapilviä!

No niin tänäänhän siis koulun puolesta juhlittiin vappua, joten tietysti oli koululla sitten teema, jonka mukaan sai pukeutua. Itsehän olin unohtanut koko asian oikeastaan ja vietän muutenkin aina perjantaisin aamupäivän toisella koululla ennen kuin pitää kiireen kanssa juosta sinne omalle koululle. Kuitenkin, kuinka monella on oikeastaan tapana pukeutua koulun vappujuhlaan? Tai siis, jos koululla on vappuna jokin teema pukeutumisen suhteen niin kuinka moni siihen todellisuudessa osallistuu? Itsehän Saavuttuani omalle koululleni huomasin muutamia ihmisiä, jotka olivat pukeutuneet teemaan. Toisin oli sillä koululla, jossa vietin oman aamupäiväni.

En kyllä ole aivan varma, että oliko sillä koululla sitten loppujen lopuksi minkäänlaista teemaa pukeutumisen suhteen tälle päivälle. Mutta ne ihmiset, jotka pukeutuvat näinä teemallisina päivinä tuovat ihan mukavan piristyksen siihen normaaliin koulupäivään. Tässä vaiheessa voin sanoa, että itsehän en siis pukeutunut tällä kertaa mutta se johtuukin yksinkertaisesti siitä, että unohdin koko asian täysin. Toisaalta eipä oma pukeutumiseni tänään kuitenkaan ihan siitä perinteisimmästä päästä ollutkaan, vieläkin naurattaa ja osittan tuntuikin siltä, että olisin karannut kesken näytelmäharjoitusten juoksentelemaan ulos.

Tosiaan aamu oli kyllä semmonen leikkihetki, että ei mitään järkeä! Ensiksikin, kun etsiskelin jotain vaatteita, mitä laittaisin kouluun päälle jouduin toteamaan, että niissä kaikissa on erilaisia ruokatahroja (tästä voitte päätellä, että en osaa syödä siististi. Yhyy.). Alan tulla pikku hiljaa siihen tulokseen, että voisin ehkä alkaa käyttämään ruokalappua tai sitten yksinkertaisesti syödä ilman vaatteita.. Jospa nyt kuitenkin harkitsisin enemmän sitä ruokalappua. Kuitenkin tulihan siinä sitten taivasteltua, että mitä oikein laitan päälle. Tilanteen pelasti loppujen lopuksi penkkariasuni aluspaita, sekä musta liivi, joka oli puhtaana, mikä kyllä tuntui siinä vaiheessa aivan täydellisen ihanalta pelastukselta. Eipähän tarvinnut lähteä ilman paitaa hyppimään ulos.

Noh housut löyty suht helposti otinpahan ne farkut, mitkä sattuivat tuossa tuolilla keikkumaan. Sitten lähdinkin kiitämään kahville kaverini kanssa ja se oli kyllä miellyttävää. Tosin aamukoomani oli vallan mahtava noh ehkä sen voi antaa anteeksi. Ei sitä ihan aamusta toimi kunnolla! Myöhemmin tuli sitten ostettua muutamia vaatekappaleita, joita kyllä rakkaudella vaalin. Naur. No ne on ihania. Pikkusen voi olla materialisti. Näin myös toista kaveria, joka auttoi minua suuresti noissa vaateostoksissa kiitos sinulle ihana :>

Tosissaan aamulla lähtiessäni ei mielessäni käynyt, että näyttäisin missään suhteessa merirosvolta. Tosin joillekin ihmisille se taisi olla ensimmäinen asia, mikä tuosta asukokonaisuudesta tuli mieleen. Ei sillä oli ihan hauska näyttää tältä tänään, heh. Olo kyllä oli kuin olisi karannut näytelmäharjoituksista juoksentelmaan ympäriinsä.

Tänään onkin sitte luvassa vaan kotona löhöilyä ja muuta lagailua. Vappuna olis vissii tarkotus pyöriä kavereitten kanssa ulkona, jos on hyvä sää. Toki niitä kavereita näkee vappuna, vaikka tulis taivaan täydeltä vettä mutta ainahan se olis mukavampi, jos aurinko paistais. Tai ainakin se, että ei sitä vettä satais. Noh saapi nyt nähä miten käy! Toivotaan parasta ja pelätään pahinta, ei kai tässä muuta sitten oikein voi siitä asiasta sanoa. Heristellään sitten nyrkkiä, jos sitä vettä sataa.

Yhden päivän prinsessa

Yksi päivä ja ajatus prinsessana olemisesta varmasti on käynyt useamman tytön mielessä, jossain vaiheessa omaa elämäänsä. Oli se sitten aivan pienenä muksuna tai sitten teini-iässä, joka päivä tulee halu laittautua ja pukeutua kuin prinsessa. Röyhelöihin tai sitten muihin huomiota herättäviin vaatteisiin, kuitenkin pohjana sille ajatukselle on se, että tuntisi itsensä edes yhden ainoan päivän ajan kauniiksi.

Missään nimessä en halua nyt sanoa, että tietynlainen pukeutuminen tekee juuri sinusta kauniin. Minusta kaunista ihmistä on vaikea määritellä, eikä sitä saisi määritellä pelkän ulkonäön perusteella. Mutta pysytäänpä asiassa; pohjalla on siis ajatus siitä, että näytät kauniilta, herkältä ja ihanalta, sitä sinä tavoittelet tietyllä pukeutumisella. Osalle tytöistä ja miksei pojistakin tämä ajatus tulee luonnostaan mutta sitten on tyttöjä, jotka oikeastaan saattavat kammoksua koko 'kaunis' käsitettä, sillä nykyään se koetaan kovinkin ulkonäköä painottavana sanana. Enkä kiellä, ettenkö itsekin kokisi sanaa 'kaunis' ulkonäkö painotteisena sanana, koska sitä usein unohtaa, että kauneus on muutakin kuin esimerkiksi täydellinen iho, tietyn väriset silmät, pituus, tietyn painon saavuttaminen tai muut ulkonäköön liittyvät asiat.

Kuitenkin kauneutta tavoitellaan ja siihen liitetään usein juurikin sanat herkkyys ja ihanuus. Juhlatilaisuuksissa tämä tulee hyvin esille otetaanpa nyt esimerkeiksi kaksi tapahtumaa lukiosta, jotka monelle tytölle/nuorelle naiselle ovat yhdet elämän ihanimmista tapahtumista: vanhojen tanssit ja ylioppilasjuhlat.

Vanhojen tansseissa tytöt tavoittelevat sitä, että näyttävät mahdollisimman kauniilta ja he myöskin haluavat tuntea itsensä kauniiksi. Toki kukapa ei haluaisi mutta tämä aiheuttaa loppujen lopuksi suurta stressiä monia kuukausia ennen koko tapahtumaa. On tanssiharjoituksia ja sitä ennen pitäisi yrittää löytää se pari, jonka kanssa näyttää mahdollisimman kauniilta ja ihanalta tanssiessa. Sen takia täytyy myös tanssin sujua, sekä partnerilta, että itseltään. Seuraavaksi sitä useimmiten aletaan miettimään sitä vanhojen tanssien pääasiaa eli mekkoa; millaisen haluat? Mikä väri sopisi sinulle parhaiten? Olkaimet vai ilman? Onneksi asiat ratkeavat ajallaan ja tajuaakin, että se stressaus oli aika aiheetonta. Kampauksiakin mietitään pitkään ja hartaasti eikä oikein suostuta tekemään päätöksiä hetken mielijohteesta vaan kaiken pitää olla tarkkaan suunniteltua sekä näiden suunnitelmien onnistua.

Tästä päästään aikaisemmin mainittuihin tyttöihin, jotka eivät välttämättä ajattele arkipäivässä haluavansa näyttää niin ihanan kauniilta ja tyttömäisiltä. Sen sijaan useille juuri näistä niin kutsutuista poikatytöistä aukeaa tässä vanhojen tansseissa mahdollisuus olla niin kaunis ja tyttömäinen kuin haluaa. Itse henkilökohtaisesti olen juuri tällainen poikatyttö, joka ei kuitenkaan arkipäivässä välitä hirveästi, että näyttääkö nyt kauniilta vaan pikemminkin, että ei oikeasti haise hieltä eikä, jokaisen paidan tarvitse olla viimeisen päälle ehjä. Itsehän sain kehotuksen tanssia vanhat äidiltäni, koska en yhdeksännen luokan tansseissa tanssinut omista syistäni, joten päätin silloin olla mieliksi äidilleni ja tanssia ne vanhat. Tanssien oppimista en itse niinkään stressannut tai miettinyt sitä, että miten hyvältä näytän parini kanssa. Parilleni oli ainoana kriteerinä oikeastaan se, että hän osasi tanssia.

Mekkokin löytyi minulle aika kivuttomasti, koska olimme äitini kanssa yhteisesti päättäneet, että sen ostaisimme, koska niin pääsimme helpoimmalla. Kampauskin tuli oikeastaan päätettyä vasta päivää ennen vanhojen tansseja eli hoidin asian hieman kieliposkella. Mutta sitä en voi kieltää, että enkö olisi näyttänyt naiselliselta ja täydeltä vastakohdalta omaan arkipäiväiseen itseeni. Toki se oli oikeasti alkuun hieman kiusallista olla sen päivän aikana siinä mekossa, kampauksessa sekä meikissä, sillä olin kokonaan oman mukavuusalueeni ulkopuolella. Enkä tiedä paljon asioita, mitkä olisivat sen epämukavampia kuin olla oman mukavuusalueensa ulkopuolella, silloin tuntuu nimittäin hyvin epävarmalta. Kokemuksena kuitenkin vanhojen tanssit olivat kokonaisuutena mukavat enkä voi sanoa, että se teki minulle pahaa astua oman mukavuusalueeni ulkopuolelle, sillä jokainen meistä ansaitsee olla edes yhden päivän prinsessa. Siinä ei saa antaa oman egonsa tulla eteen ja estää sitä.

Wanhojen päivä 18.2.2011

Näin jälkeenpäin, kun ajattelen asiaa niin ajattelin lähinnä juuri sitä, että: entä jos minä alankin tykätä käyttää mekkoja? Mutta eiväthän ne sovi juuri minun imagooni! En minä halua muuttua. Silloin tuo ajattelutapa oli hyvin mustavalkoinen mutta emmekös me tuppaa ajattelemaan mustavalkoisesti, kun joudumme tilanteeseen, joka on meille itsellemme epämukava tai muulla tavalla ikävä?

Tänään tuli sitte kokeiltua sitä mekkoa uuestaa.

Leijonaa mä metsästän

Niin kuin lupailin eilen, että tänään päivittelen niin tokihan minä sellaista sitten teen. Tänään tosiaan näin pitkästä aikaa erästä hyvää ystäväääni päivällä ja ennen sitä kävin vähän katsastelemassa Eurokangasta. Täytyy kyllä todeta, että Eurokangas aiheutti ehkä suurimmman pettymyksen nyt vähään aikaan. Menin etsimään sinne kankaita vaatteita varten ja tietysti etsin vielä joitakin tiettyjä värejä, mikä nyt ei oikeastaan yllätä ketään. Kuitenkin astuin sinne kauppaan ja aloin sitten pikku hiljaa katsella ympärille ja jouduin toteamaan, että se kauppa myy enää lähes pelkästään verho- ja juhlakankaita. Mikä vitutus siitä lähtikään? No tietysti aika suuri. Tarkoitukseni oli saada alulle tänä viikonloppuna erään hameen ja hupparin ompeleminen. Noh eipä siitä oikein mitään tule, kun ei niitä kankaita siellä ollut.

Sinänsä harmittaa se mutta no ei voi mitään. Pitää sitten käydä kahtelemassa muualta niitä kankaita ja toivoa, että löytyy. Pfft. Isä kyllä heitti ihan hyvin tuohon Eurokankaan kangasvalikoimaan: "Ehkä ne on nyt päättäny ryhtyä sisustusliikkeeksi, vaikka ei siitä kyllä sellasta sais tekemälläkään." Nauroin ja nauran tuolle edelleen, sillä isä on kyllä aivan oikeassa siinä suhteessa, että ei omasta mielestäni Eurokankaasta saa tehtyä sisustusliikettä. No mutta onneksi kuitenkin päivän pelasti tämä ystäväni, joka saapui sitten käymään täällä pitkästä aikaa ja voin kyllä sanoa, että oli hieno päivä. Ei ole pitkään aikaan tullut naurettua niin paljon kuin tänään tai keskustelussa pompittua aiheesta toiseen niin paljoa kuin tänään. Toistanpas nyt sitten tuota "kuin tänään" mutta nehän ovat hyvät kaksi sanaa. Kuvaavat onnistuneesti tätä päivää.

Tietysti meidän kahden tapaan kuuluu se, että käytiin ulkona ja oikeastaan viivyttiin siellä sitten koko päivä. Kamerat oli mukana ja kuviakin tuli napattua, sekä videoita kuvattua. Mikä naurunremakka siitä lähtikään, kun niitä videoita katsottiin sitten jälkeen päin koneelta.. Ei jestas sentään. Mutta hauskaa oli ja sitä ei voi kieltää!

Siinäpä oli pieni tiivistelmä tästä päivästä noiden kuvien avulla. Enkä olisi uskonu sitä mutta tällä kertaa kävi niin, että yhessäkään kuvassa ei loppujen lopuksi ole omaa perusilmettäni, kun minusta otetaan valokuvia. Ehkäpä se on vaihtelun vuoksi ihan hyvä asia; ainakin tiedän, että pystyn vääntelemään naamaani miten haluan. Mutta niitä tämän päivän videopätkiä ei valitettavasti kyllä tule nettiin laitettua. En halua itseäni ihan niin naurunalaiseksi tehdä, mitä ne videot tekisivät.

Ja hei jääkiekon MM-kisojen mainos on omasta mielestäni hyvinkin viihdyttävä ja itelleni on henkilökohtasesti ihan sama, että voittaako Suomi ne tänä vuonna vai ei. Mutta ihan vain kaikille teille haluan jakaa senkin mainoksen, koska se on ihan hassu ja hyvä idea, vaikkakin olisi voinut olla lopussa intensiivisenpi, koska se vähän lopahti loppua kohden.

We are hunting lions

Perjantai fiilistelyä(kö?)

Tänään on perjantai (no eikai Captain Obvious) ja viikko sitten oli myös perjantai. Itsellänihän kävi sellainen tuuri, että oikeastaan ei tapahtunut itselleni mitään ikävää tai kummallista. Oikeastaan ehkä pikemminkin pohdiskelin torstain tapahtumia ja, mitä kaikkea siitä saattaa seurata. Kenties pientä ahdistustakin oli ilmassa? Mutta ainakin minulla oli hyvää seuraa kiinalaisessa ja hyvä syy juhlistaa erään ystäväni onnistumista. Vielä kerran voin sanoa, että onneksi olkoon.

Samana viikonloppuna kävin kattomassa pitkästä aikaa Apulantaa ja kyllä mää vaan tykkään siitä. Ei auta kieltää sitä tosiasiaa mutta no penskasta astihan tuota on tullu kuunneltua, vaikka niitten uusin levy onkin vähän hnnnh erilainen niin kyllä sitä kehtaa kuunnella. Aina, kun kuuntelee Apulantaa iskee semmonen pieni kakarafiilis päälle eikä siitä pääse yli eikä ympäri. Saattoihan tuo olla, että oli ääni käheänä ja kurkku kipeenä sen jälkeen. Mutta isä oli jättäny lipun keittiön pöydälle ja pakkohan sinne oli mennä, vaikka olikin vielä vähän kipeänä. Mitä vain hyvän musiikin eteen ja sen kuulemisen eteen. Heh.

Noh tämä viikko taas; voisi sanoa, että joku ystävällinen olento on vienyt minun yöuneni ja olen palautellut kaikkia koulutöitäni myöhässä ja melkeinpä minne sattuu. Sitä sattuu, kun joutuu ravaamaan koululta toiselle kesken päivän ja ajatukset on jääneet jälkeen tai pohtii vielä jotain aivan muuta. Ainakaan ei voi sanoa, että olisi täysin tylsää tai mitään mutta tykkäisin myös siitä, että elämä olis taas semmosta tasasta ja mukavaa. Mutta aina ei voi saada, mitä haluaa, vai mitä?

Huomenna olisi tarkoitus käydä katsomassa vähän kankaita, liisteriä ja uusi puukko, että saisi tällä hetkellä olevia projekteja eteenpäin. Kesä tulee nopeammin kuin huomaakaan ja koulua on enää vain kuusi viikkoa jäljellä. Nämä projektit joita teen pitäisi olla valmiina 8.6. niistäkin tulee tänne kyllä materiaalia, kunhan olen omasta mielestäni saanut paremmin tavaraa kasaan ja tehtyä. Tietysti voisin tehdä huomenna vähän erilaisen kuvapäivityksen, jos vain saan aikaiseksi kuvien ottamisen, koska olisihan sitä huomiselle muutamia asioita tehtävänä.

Tosiaan olen myös kohta käynyt kuukauden verran kuntosalilla kaksi kertaa viikossa ja ihan mukavaa, kun on tullut vähän lihaksiakin takaisin. Enkä tosiaankaan ole tehnyt hirveän kovaa treeniä; pienillä painoilla ja paljon toistoja. Katsotaan, jos nyt kuukauden jälkeen sitten haluaisin alkaa kasvattaa tuota lihasmassaa. Saapas nyt nähdä. Mutta jonkinlaista päivitystä on kuitenkin huomenna jo luvassa. Ai niin tosiaan olen myös ajokoulussa ja tarkotus olis saaha se kortti kesälle.

Tällä kertaa olikin vähän enemmän minäminäminäminä-päivitys mutta toisaalta minähän tänne kirjoitan. Tämmöistä minulla nyt oli tällä kertaa mielessä. Taidanpas laittaa Apulantaa nyt tänne ihan teidän kiusaksenne.

Pihtiote

Kasuaalia mutta ei liian?

Kasuaalipukeutuminen, jota vaaditaan juhliin tai johonkin tapaamisiin on hyvin hyvin haastava käsite. Siinä vaiheessa tulee se kaikkien rakastama "Apua, mitä mää oikeesti voin laittaa päälle?", koska et voi arvioida, mikä on liian kasuaalia tilanteeseen johon sinut kutsutaan. Toki asiaa auttaa, jos tunnet yhtään sitä ihmistä, jota olet menossa tapaamaan jolloin tämä tietää, että miten pukeudut yleensä tai, mitä sinun kasuaalipukeutumisesi pitää sisällään. Toisin on, jos olet menossa kaverisi seuraksi tämän toisen kaverin juhliin, jota et tunne laisinkaan. Silloin voi vain toiveikkaasti kalastella tältä omalta kaveriltasi neuvoja, että mitä sinne mahdollisesti kannattaisi laittaa päälle. Tietysti osaat jo ajatella, että kollareita tai verkkareita et ole päällesi vetämässä ja vielä vähemmän vanhoja reikäisiä vaatteita, joita pidät päälläsi vain kotona, kun muita ei ole näkemässä. Tai sitten näkemässä on vain hyviä kavereitasi.

Kuvitellaan tosiaan nyt se tilanne, jossa olet menossa sinne kaverin kaverisi juhliin kaverisi seuraksi. Juhlat alkaa muutaman tunnin sanotaan nyt, että 3-4 tunnin päästä ja olet tuijottanut viimeisen tunnin tai kahden ajan vaatekaappiasi ja lähes tulkoon repinyt hiuksia päästäsi, koska et vain yksinkertaisesti tiedä, mitä laittaisit päälle. Olet käynyt läpi useampaan kertaan, kaikki vakiovaatteet, mitä yleensä laitat päällesi, kun pyydetään pukeutumaan kasuaalisti mutta, joka kerralla olet ajatellut, että: "Ei, tämä on liian kasuaalia. Näytän kuitenkin hölmöltä, kun laitan nämä päälleni". Eli siis mielessäsi on pahin mahdollinen skenaario. Mutta niinhän se meillä kaikilla yleensä on, eikä silloin auta kuin ottaa puhelin kauniiseen käteen ja laittaa tekstiviesti tai, vaikka yksinkertaisesti soittaa kaverillesi, joka sinut on kutsunut ja kysyä, että onko juhlissa teemaa tai, mitä hän on laittamassa päälleen? Koska siitä voit päätellä ovatko kokeilemasi asukokonaisuudet oikeasti liian kasuaaleja vai kuvittelitko vain kaiken omassa pienessä mielessäsi, sillä sitä ylireagointia harrastamme kaikki. Ja turha sitä on kieltää.

Mutta kumpi sitten loppujen lopuksi olisi nolonpaa omasta ja kaverisi mielestä; se, että olet oikeasti pukeutunut turhan kasuaalisti vai se, että oletkin ylipukeutunut muihin nähden jolloin kaikki tuntuvat tuijottavan sinua?

No onneksi molemmilta näiltä voi välttyä kysymällä reilusti kaveriltasi mielipidettä mahdollisiin vaatteisiisi tai sitten kysymällä, mitä kaverisi laittaa päälle. Siitä voit sitten tosiaan miettiä omia vaatekertojasi ja niitten soveliaisuutta. Eli kysyminen kannattaa aina. Toki tavatessasi kavereitasi ihan kahden kesken annetaan anteeksi, jos on pukeutunut liiankin kasuaalisti, koska silloin kaverisi tietää, että et mahdollisesti ole vain jaksanut kaivaa sieltä vaatekaappisi syövereistä jotain tiettyjä vaatteita tai sitten kaikki muut vaatteet ovat yksinkertaisesti pesukoneessa, koska ranttaat asiasta tälle heti ensimmäisenä selittäen omat vaatteesi.

Kappas ei kyllä nyt tule tällä kertaa kuvia huoneesta mutta innostuin käymään tänään vähän muualla valokuvaamassa, joten niitä kuvia ajattelin laittaa. Sekä on minulla tätä postausta varten myös vaatekokonaisuus, joka on aika kasuaali mutta ei kuitenkaan liian. Heh. Vitsi oli toki oma keksimä. No doubt.

Alotetaan siis tällä asukokonaisuudella ainakin pikkusen. Eli siis pillifarkut joo se on normivaate ja valkoinen t-paita. Tuo liivi tuo tähän kokonaisuuteen sitä mukavaa "virallisuutta" mutta ei kuitenkaan liian jäyheetä. Mut siis semmonen perus setti, että kehtaa näyttäytyä ulkona.

Ja sitten otettiinki vähän kädet auki asentoa. Joo kuhan vaa höpisen!

Sitten annetaanpa tässä välissä vähän niitä muita kuvia. Pohjustuksena sen verran, että idea lähteä valokuvaamaan oli täysin ekstempore mutta toki kaikkein paras tapa viettää tämä lauantaipäivä. Sikäli, kun ulkona kuitenkin oli aika lämmin, vaikka tietysti tuuli vähän mutta aurinko paistoi ja se oli mukavaa.

On siinä kyllä kommee pikajuna rautatieasemalla lähti muuten joskus kahden jälkeen tuo tuksuttamaan.

Sitten vähän itse rautatieasemasta kuvaa. Kyllä, tämä on hyvin tärkeää!

...lisää sitä pikajunaa joo'o. Enää en kuitenkaan junakuvilla teitä kiusaa, koska tässähän nähdään, että työntekijä astuu sisään sinne niin lopetin junasta kuvien ottamisen. Mitähän sieltä seuraavaksi tulee?

Niin no sieltähän tuli ihan muutama kuva vain rakkaasta torista, jossa on meneillään se oma "pieni" remontti, joka ainakin henkiökohtaisesti raastaa omia hermojani. Ottaa päähän, kun joutuu kiertämään, joka paikkaan kiertoreittejä, koska tori on revitty auki, kun kaupunki haluaa jotain uutta ja ihanaa. Jee. Ei siitä ole paljon itselleni mitään hyötyä, kun en luultavasti täällä asu loppuikääni.

Sitten vielä vähän kuvaa kauniista kaupungintalosta. Nyt ei siis ole mitään sarkasmia tässä, sillä kaupungintalo on oikeasti kaunis rakennus! Nyt voit taputtaa itseäsi olalle tai sitten minä teen sen sinun puolestasi, sillä nyt on yhteenveto kuvan vuoro tuosta ylemmästä asukokonaisuudesta. Tosin kyllä veikkaan, että kovinkaan moni ei tänne asti jaksanut tulla, koska onhan nuo torikuvat tosiaan aika puuduttavia. Itsellenikin nousi jo hiki, kun niitä tähän laittelin. Huh huh.

Noin, ja nyt kaikki on ilosia. Jee.