Poutapilviä!

No niin tänäänhän siis koulun puolesta juhlittiin vappua, joten tietysti oli koululla sitten teema, jonka mukaan sai pukeutua. Itsehän olin unohtanut koko asian oikeastaan ja vietän muutenkin aina perjantaisin aamupäivän toisella koululla ennen kuin pitää kiireen kanssa juosta sinne omalle koululle. Kuitenkin, kuinka monella on oikeastaan tapana pukeutua koulun vappujuhlaan? Tai siis, jos koululla on vappuna jokin teema pukeutumisen suhteen niin kuinka moni siihen todellisuudessa osallistuu? Itsehän Saavuttuani omalle koululleni huomasin muutamia ihmisiä, jotka olivat pukeutuneet teemaan. Toisin oli sillä koululla, jossa vietin oman aamupäiväni.

En kyllä ole aivan varma, että oliko sillä koululla sitten loppujen lopuksi minkäänlaista teemaa pukeutumisen suhteen tälle päivälle. Mutta ne ihmiset, jotka pukeutuvat näinä teemallisina päivinä tuovat ihan mukavan piristyksen siihen normaaliin koulupäivään. Tässä vaiheessa voin sanoa, että itsehän en siis pukeutunut tällä kertaa mutta se johtuukin yksinkertaisesti siitä, että unohdin koko asian täysin. Toisaalta eipä oma pukeutumiseni tänään kuitenkaan ihan siitä perinteisimmästä päästä ollutkaan, vieläkin naurattaa ja osittan tuntuikin siltä, että olisin karannut kesken näytelmäharjoitusten juoksentelemaan ulos.

Tosiaan aamu oli kyllä semmonen leikkihetki, että ei mitään järkeä! Ensiksikin, kun etsiskelin jotain vaatteita, mitä laittaisin kouluun päälle jouduin toteamaan, että niissä kaikissa on erilaisia ruokatahroja (tästä voitte päätellä, että en osaa syödä siististi. Yhyy.). Alan tulla pikku hiljaa siihen tulokseen, että voisin ehkä alkaa käyttämään ruokalappua tai sitten yksinkertaisesti syödä ilman vaatteita.. Jospa nyt kuitenkin harkitsisin enemmän sitä ruokalappua. Kuitenkin tulihan siinä sitten taivasteltua, että mitä oikein laitan päälle. Tilanteen pelasti loppujen lopuksi penkkariasuni aluspaita, sekä musta liivi, joka oli puhtaana, mikä kyllä tuntui siinä vaiheessa aivan täydellisen ihanalta pelastukselta. Eipähän tarvinnut lähteä ilman paitaa hyppimään ulos.

Noh housut löyty suht helposti otinpahan ne farkut, mitkä sattuivat tuossa tuolilla keikkumaan. Sitten lähdinkin kiitämään kahville kaverini kanssa ja se oli kyllä miellyttävää. Tosin aamukoomani oli vallan mahtava noh ehkä sen voi antaa anteeksi. Ei sitä ihan aamusta toimi kunnolla! Myöhemmin tuli sitten ostettua muutamia vaatekappaleita, joita kyllä rakkaudella vaalin. Naur. No ne on ihania. Pikkusen voi olla materialisti. Näin myös toista kaveria, joka auttoi minua suuresti noissa vaateostoksissa kiitos sinulle ihana :>

Tosissaan aamulla lähtiessäni ei mielessäni käynyt, että näyttäisin missään suhteessa merirosvolta. Tosin joillekin ihmisille se taisi olla ensimmäinen asia, mikä tuosta asukokonaisuudesta tuli mieleen. Ei sillä oli ihan hauska näyttää tältä tänään, heh. Olo kyllä oli kuin olisi karannut näytelmäharjoituksista juoksentelmaan ympäriinsä.

Tänään onkin sitte luvassa vaan kotona löhöilyä ja muuta lagailua. Vappuna olis vissii tarkotus pyöriä kavereitten kanssa ulkona, jos on hyvä sää. Toki niitä kavereita näkee vappuna, vaikka tulis taivaan täydeltä vettä mutta ainahan se olis mukavampi, jos aurinko paistais. Tai ainakin se, että ei sitä vettä satais. Noh saapi nyt nähä miten käy! Toivotaan parasta ja pelätään pahinta, ei kai tässä muuta sitten oikein voi siitä asiasta sanoa. Heristellään sitten nyrkkiä, jos sitä vettä sataa.

Yhden päivän prinsessa

Yksi päivä ja ajatus prinsessana olemisesta varmasti on käynyt useamman tytön mielessä, jossain vaiheessa omaa elämäänsä. Oli se sitten aivan pienenä muksuna tai sitten teini-iässä, joka päivä tulee halu laittautua ja pukeutua kuin prinsessa. Röyhelöihin tai sitten muihin huomiota herättäviin vaatteisiin, kuitenkin pohjana sille ajatukselle on se, että tuntisi itsensä edes yhden ainoan päivän ajan kauniiksi.

Missään nimessä en halua nyt sanoa, että tietynlainen pukeutuminen tekee juuri sinusta kauniin. Minusta kaunista ihmistä on vaikea määritellä, eikä sitä saisi määritellä pelkän ulkonäön perusteella. Mutta pysytäänpä asiassa; pohjalla on siis ajatus siitä, että näytät kauniilta, herkältä ja ihanalta, sitä sinä tavoittelet tietyllä pukeutumisella. Osalle tytöistä ja miksei pojistakin tämä ajatus tulee luonnostaan mutta sitten on tyttöjä, jotka oikeastaan saattavat kammoksua koko 'kaunis' käsitettä, sillä nykyään se koetaan kovinkin ulkonäköä painottavana sanana. Enkä kiellä, ettenkö itsekin kokisi sanaa 'kaunis' ulkonäkö painotteisena sanana, koska sitä usein unohtaa, että kauneus on muutakin kuin esimerkiksi täydellinen iho, tietyn väriset silmät, pituus, tietyn painon saavuttaminen tai muut ulkonäköön liittyvät asiat.

Kuitenkin kauneutta tavoitellaan ja siihen liitetään usein juurikin sanat herkkyys ja ihanuus. Juhlatilaisuuksissa tämä tulee hyvin esille otetaanpa nyt esimerkeiksi kaksi tapahtumaa lukiosta, jotka monelle tytölle/nuorelle naiselle ovat yhdet elämän ihanimmista tapahtumista: vanhojen tanssit ja ylioppilasjuhlat.

Vanhojen tansseissa tytöt tavoittelevat sitä, että näyttävät mahdollisimman kauniilta ja he myöskin haluavat tuntea itsensä kauniiksi. Toki kukapa ei haluaisi mutta tämä aiheuttaa loppujen lopuksi suurta stressiä monia kuukausia ennen koko tapahtumaa. On tanssiharjoituksia ja sitä ennen pitäisi yrittää löytää se pari, jonka kanssa näyttää mahdollisimman kauniilta ja ihanalta tanssiessa. Sen takia täytyy myös tanssin sujua, sekä partnerilta, että itseltään. Seuraavaksi sitä useimmiten aletaan miettimään sitä vanhojen tanssien pääasiaa eli mekkoa; millaisen haluat? Mikä väri sopisi sinulle parhaiten? Olkaimet vai ilman? Onneksi asiat ratkeavat ajallaan ja tajuaakin, että se stressaus oli aika aiheetonta. Kampauksiakin mietitään pitkään ja hartaasti eikä oikein suostuta tekemään päätöksiä hetken mielijohteesta vaan kaiken pitää olla tarkkaan suunniteltua sekä näiden suunnitelmien onnistua.

Tästä päästään aikaisemmin mainittuihin tyttöihin, jotka eivät välttämättä ajattele arkipäivässä haluavansa näyttää niin ihanan kauniilta ja tyttömäisiltä. Sen sijaan useille juuri näistä niin kutsutuista poikatytöistä aukeaa tässä vanhojen tansseissa mahdollisuus olla niin kaunis ja tyttömäinen kuin haluaa. Itse henkilökohtaisesti olen juuri tällainen poikatyttö, joka ei kuitenkaan arkipäivässä välitä hirveästi, että näyttääkö nyt kauniilta vaan pikemminkin, että ei oikeasti haise hieltä eikä, jokaisen paidan tarvitse olla viimeisen päälle ehjä. Itsehän sain kehotuksen tanssia vanhat äidiltäni, koska en yhdeksännen luokan tansseissa tanssinut omista syistäni, joten päätin silloin olla mieliksi äidilleni ja tanssia ne vanhat. Tanssien oppimista en itse niinkään stressannut tai miettinyt sitä, että miten hyvältä näytän parini kanssa. Parilleni oli ainoana kriteerinä oikeastaan se, että hän osasi tanssia.

Mekkokin löytyi minulle aika kivuttomasti, koska olimme äitini kanssa yhteisesti päättäneet, että sen ostaisimme, koska niin pääsimme helpoimmalla. Kampauskin tuli oikeastaan päätettyä vasta päivää ennen vanhojen tansseja eli hoidin asian hieman kieliposkella. Mutta sitä en voi kieltää, että enkö olisi näyttänyt naiselliselta ja täydeltä vastakohdalta omaan arkipäiväiseen itseeni. Toki se oli oikeasti alkuun hieman kiusallista olla sen päivän aikana siinä mekossa, kampauksessa sekä meikissä, sillä olin kokonaan oman mukavuusalueeni ulkopuolella. Enkä tiedä paljon asioita, mitkä olisivat sen epämukavampia kuin olla oman mukavuusalueensa ulkopuolella, silloin tuntuu nimittäin hyvin epävarmalta. Kokemuksena kuitenkin vanhojen tanssit olivat kokonaisuutena mukavat enkä voi sanoa, että se teki minulle pahaa astua oman mukavuusalueeni ulkopuolelle, sillä jokainen meistä ansaitsee olla edes yhden päivän prinsessa. Siinä ei saa antaa oman egonsa tulla eteen ja estää sitä.

Wanhojen päivä 18.2.2011

Näin jälkeenpäin, kun ajattelen asiaa niin ajattelin lähinnä juuri sitä, että: entä jos minä alankin tykätä käyttää mekkoja? Mutta eiväthän ne sovi juuri minun imagooni! En minä halua muuttua. Silloin tuo ajattelutapa oli hyvin mustavalkoinen mutta emmekös me tuppaa ajattelemaan mustavalkoisesti, kun joudumme tilanteeseen, joka on meille itsellemme epämukava tai muulla tavalla ikävä?

Tänään tuli sitte kokeiltua sitä mekkoa uuestaa.

Leijonaa mä metsästän

Niin kuin lupailin eilen, että tänään päivittelen niin tokihan minä sellaista sitten teen. Tänään tosiaan näin pitkästä aikaa erästä hyvää ystäväääni päivällä ja ennen sitä kävin vähän katsastelemassa Eurokangasta. Täytyy kyllä todeta, että Eurokangas aiheutti ehkä suurimmman pettymyksen nyt vähään aikaan. Menin etsimään sinne kankaita vaatteita varten ja tietysti etsin vielä joitakin tiettyjä värejä, mikä nyt ei oikeastaan yllätä ketään. Kuitenkin astuin sinne kauppaan ja aloin sitten pikku hiljaa katsella ympärille ja jouduin toteamaan, että se kauppa myy enää lähes pelkästään verho- ja juhlakankaita. Mikä vitutus siitä lähtikään? No tietysti aika suuri. Tarkoitukseni oli saada alulle tänä viikonloppuna erään hameen ja hupparin ompeleminen. Noh eipä siitä oikein mitään tule, kun ei niitä kankaita siellä ollut.

Sinänsä harmittaa se mutta no ei voi mitään. Pitää sitten käydä kahtelemassa muualta niitä kankaita ja toivoa, että löytyy. Pfft. Isä kyllä heitti ihan hyvin tuohon Eurokankaan kangasvalikoimaan: "Ehkä ne on nyt päättäny ryhtyä sisustusliikkeeksi, vaikka ei siitä kyllä sellasta sais tekemälläkään." Nauroin ja nauran tuolle edelleen, sillä isä on kyllä aivan oikeassa siinä suhteessa, että ei omasta mielestäni Eurokankaasta saa tehtyä sisustusliikettä. No mutta onneksi kuitenkin päivän pelasti tämä ystäväni, joka saapui sitten käymään täällä pitkästä aikaa ja voin kyllä sanoa, että oli hieno päivä. Ei ole pitkään aikaan tullut naurettua niin paljon kuin tänään tai keskustelussa pompittua aiheesta toiseen niin paljoa kuin tänään. Toistanpas nyt sitten tuota "kuin tänään" mutta nehän ovat hyvät kaksi sanaa. Kuvaavat onnistuneesti tätä päivää.

Tietysti meidän kahden tapaan kuuluu se, että käytiin ulkona ja oikeastaan viivyttiin siellä sitten koko päivä. Kamerat oli mukana ja kuviakin tuli napattua, sekä videoita kuvattua. Mikä naurunremakka siitä lähtikään, kun niitä videoita katsottiin sitten jälkeen päin koneelta.. Ei jestas sentään. Mutta hauskaa oli ja sitä ei voi kieltää!

Siinäpä oli pieni tiivistelmä tästä päivästä noiden kuvien avulla. Enkä olisi uskonu sitä mutta tällä kertaa kävi niin, että yhessäkään kuvassa ei loppujen lopuksi ole omaa perusilmettäni, kun minusta otetaan valokuvia. Ehkäpä se on vaihtelun vuoksi ihan hyvä asia; ainakin tiedän, että pystyn vääntelemään naamaani miten haluan. Mutta niitä tämän päivän videopätkiä ei valitettavasti kyllä tule nettiin laitettua. En halua itseäni ihan niin naurunalaiseksi tehdä, mitä ne videot tekisivät.

Ja hei jääkiekon MM-kisojen mainos on omasta mielestäni hyvinkin viihdyttävä ja itelleni on henkilökohtasesti ihan sama, että voittaako Suomi ne tänä vuonna vai ei. Mutta ihan vain kaikille teille haluan jakaa senkin mainoksen, koska se on ihan hassu ja hyvä idea, vaikkakin olisi voinut olla lopussa intensiivisenpi, koska se vähän lopahti loppua kohden.

We are hunting lions

Perjantai fiilistelyä(kö?)

Tänään on perjantai (no eikai Captain Obvious) ja viikko sitten oli myös perjantai. Itsellänihän kävi sellainen tuuri, että oikeastaan ei tapahtunut itselleni mitään ikävää tai kummallista. Oikeastaan ehkä pikemminkin pohdiskelin torstain tapahtumia ja, mitä kaikkea siitä saattaa seurata. Kenties pientä ahdistustakin oli ilmassa? Mutta ainakin minulla oli hyvää seuraa kiinalaisessa ja hyvä syy juhlistaa erään ystäväni onnistumista. Vielä kerran voin sanoa, että onneksi olkoon.

Samana viikonloppuna kävin kattomassa pitkästä aikaa Apulantaa ja kyllä mää vaan tykkään siitä. Ei auta kieltää sitä tosiasiaa mutta no penskasta astihan tuota on tullu kuunneltua, vaikka niitten uusin levy onkin vähän hnnnh erilainen niin kyllä sitä kehtaa kuunnella. Aina, kun kuuntelee Apulantaa iskee semmonen pieni kakarafiilis päälle eikä siitä pääse yli eikä ympäri. Saattoihan tuo olla, että oli ääni käheänä ja kurkku kipeenä sen jälkeen. Mutta isä oli jättäny lipun keittiön pöydälle ja pakkohan sinne oli mennä, vaikka olikin vielä vähän kipeänä. Mitä vain hyvän musiikin eteen ja sen kuulemisen eteen. Heh.

Noh tämä viikko taas; voisi sanoa, että joku ystävällinen olento on vienyt minun yöuneni ja olen palautellut kaikkia koulutöitäni myöhässä ja melkeinpä minne sattuu. Sitä sattuu, kun joutuu ravaamaan koululta toiselle kesken päivän ja ajatukset on jääneet jälkeen tai pohtii vielä jotain aivan muuta. Ainakaan ei voi sanoa, että olisi täysin tylsää tai mitään mutta tykkäisin myös siitä, että elämä olis taas semmosta tasasta ja mukavaa. Mutta aina ei voi saada, mitä haluaa, vai mitä?

Huomenna olisi tarkoitus käydä katsomassa vähän kankaita, liisteriä ja uusi puukko, että saisi tällä hetkellä olevia projekteja eteenpäin. Kesä tulee nopeammin kuin huomaakaan ja koulua on enää vain kuusi viikkoa jäljellä. Nämä projektit joita teen pitäisi olla valmiina 8.6. niistäkin tulee tänne kyllä materiaalia, kunhan olen omasta mielestäni saanut paremmin tavaraa kasaan ja tehtyä. Tietysti voisin tehdä huomenna vähän erilaisen kuvapäivityksen, jos vain saan aikaiseksi kuvien ottamisen, koska olisihan sitä huomiselle muutamia asioita tehtävänä.

Tosiaan olen myös kohta käynyt kuukauden verran kuntosalilla kaksi kertaa viikossa ja ihan mukavaa, kun on tullut vähän lihaksiakin takaisin. Enkä tosiaankaan ole tehnyt hirveän kovaa treeniä; pienillä painoilla ja paljon toistoja. Katsotaan, jos nyt kuukauden jälkeen sitten haluaisin alkaa kasvattaa tuota lihasmassaa. Saapas nyt nähdä. Mutta jonkinlaista päivitystä on kuitenkin huomenna jo luvassa. Ai niin tosiaan olen myös ajokoulussa ja tarkotus olis saaha se kortti kesälle.

Tällä kertaa olikin vähän enemmän minäminäminäminä-päivitys mutta toisaalta minähän tänne kirjoitan. Tämmöistä minulla nyt oli tällä kertaa mielessä. Taidanpas laittaa Apulantaa nyt tänne ihan teidän kiusaksenne.

Pihtiote

Kasuaalia mutta ei liian?

Kasuaalipukeutuminen, jota vaaditaan juhliin tai johonkin tapaamisiin on hyvin hyvin haastava käsite. Siinä vaiheessa tulee se kaikkien rakastama "Apua, mitä mää oikeesti voin laittaa päälle?", koska et voi arvioida, mikä on liian kasuaalia tilanteeseen johon sinut kutsutaan. Toki asiaa auttaa, jos tunnet yhtään sitä ihmistä, jota olet menossa tapaamaan jolloin tämä tietää, että miten pukeudut yleensä tai, mitä sinun kasuaalipukeutumisesi pitää sisällään. Toisin on, jos olet menossa kaverisi seuraksi tämän toisen kaverin juhliin, jota et tunne laisinkaan. Silloin voi vain toiveikkaasti kalastella tältä omalta kaveriltasi neuvoja, että mitä sinne mahdollisesti kannattaisi laittaa päälle. Tietysti osaat jo ajatella, että kollareita tai verkkareita et ole päällesi vetämässä ja vielä vähemmän vanhoja reikäisiä vaatteita, joita pidät päälläsi vain kotona, kun muita ei ole näkemässä. Tai sitten näkemässä on vain hyviä kavereitasi.

Kuvitellaan tosiaan nyt se tilanne, jossa olet menossa sinne kaverin kaverisi juhliin kaverisi seuraksi. Juhlat alkaa muutaman tunnin sanotaan nyt, että 3-4 tunnin päästä ja olet tuijottanut viimeisen tunnin tai kahden ajan vaatekaappiasi ja lähes tulkoon repinyt hiuksia päästäsi, koska et vain yksinkertaisesti tiedä, mitä laittaisit päälle. Olet käynyt läpi useampaan kertaan, kaikki vakiovaatteet, mitä yleensä laitat päällesi, kun pyydetään pukeutumaan kasuaalisti mutta, joka kerralla olet ajatellut, että: "Ei, tämä on liian kasuaalia. Näytän kuitenkin hölmöltä, kun laitan nämä päälleni". Eli siis mielessäsi on pahin mahdollinen skenaario. Mutta niinhän se meillä kaikilla yleensä on, eikä silloin auta kuin ottaa puhelin kauniiseen käteen ja laittaa tekstiviesti tai, vaikka yksinkertaisesti soittaa kaverillesi, joka sinut on kutsunut ja kysyä, että onko juhlissa teemaa tai, mitä hän on laittamassa päälleen? Koska siitä voit päätellä ovatko kokeilemasi asukokonaisuudet oikeasti liian kasuaaleja vai kuvittelitko vain kaiken omassa pienessä mielessäsi, sillä sitä ylireagointia harrastamme kaikki. Ja turha sitä on kieltää.

Mutta kumpi sitten loppujen lopuksi olisi nolonpaa omasta ja kaverisi mielestä; se, että olet oikeasti pukeutunut turhan kasuaalisti vai se, että oletkin ylipukeutunut muihin nähden jolloin kaikki tuntuvat tuijottavan sinua?

No onneksi molemmilta näiltä voi välttyä kysymällä reilusti kaveriltasi mielipidettä mahdollisiin vaatteisiisi tai sitten kysymällä, mitä kaverisi laittaa päälle. Siitä voit sitten tosiaan miettiä omia vaatekertojasi ja niitten soveliaisuutta. Eli kysyminen kannattaa aina. Toki tavatessasi kavereitasi ihan kahden kesken annetaan anteeksi, jos on pukeutunut liiankin kasuaalisti, koska silloin kaverisi tietää, että et mahdollisesti ole vain jaksanut kaivaa sieltä vaatekaappisi syövereistä jotain tiettyjä vaatteita tai sitten kaikki muut vaatteet ovat yksinkertaisesti pesukoneessa, koska ranttaat asiasta tälle heti ensimmäisenä selittäen omat vaatteesi.

Kappas ei kyllä nyt tule tällä kertaa kuvia huoneesta mutta innostuin käymään tänään vähän muualla valokuvaamassa, joten niitä kuvia ajattelin laittaa. Sekä on minulla tätä postausta varten myös vaatekokonaisuus, joka on aika kasuaali mutta ei kuitenkaan liian. Heh. Vitsi oli toki oma keksimä. No doubt.

Alotetaan siis tällä asukokonaisuudella ainakin pikkusen. Eli siis pillifarkut joo se on normivaate ja valkoinen t-paita. Tuo liivi tuo tähän kokonaisuuteen sitä mukavaa "virallisuutta" mutta ei kuitenkaan liian jäyheetä. Mut siis semmonen perus setti, että kehtaa näyttäytyä ulkona.

Ja sitten otettiinki vähän kädet auki asentoa. Joo kuhan vaa höpisen!

Sitten annetaanpa tässä välissä vähän niitä muita kuvia. Pohjustuksena sen verran, että idea lähteä valokuvaamaan oli täysin ekstempore mutta toki kaikkein paras tapa viettää tämä lauantaipäivä. Sikäli, kun ulkona kuitenkin oli aika lämmin, vaikka tietysti tuuli vähän mutta aurinko paistoi ja se oli mukavaa.

On siinä kyllä kommee pikajuna rautatieasemalla lähti muuten joskus kahden jälkeen tuo tuksuttamaan.

Sitten vähän itse rautatieasemasta kuvaa. Kyllä, tämä on hyvin tärkeää!

...lisää sitä pikajunaa joo'o. Enää en kuitenkaan junakuvilla teitä kiusaa, koska tässähän nähdään, että työntekijä astuu sisään sinne niin lopetin junasta kuvien ottamisen. Mitähän sieltä seuraavaksi tulee?

Niin no sieltähän tuli ihan muutama kuva vain rakkaasta torista, jossa on meneillään se oma "pieni" remontti, joka ainakin henkiökohtaisesti raastaa omia hermojani. Ottaa päähän, kun joutuu kiertämään, joka paikkaan kiertoreittejä, koska tori on revitty auki, kun kaupunki haluaa jotain uutta ja ihanaa. Jee. Ei siitä ole paljon itselleni mitään hyötyä, kun en luultavasti täällä asu loppuikääni.

Sitten vielä vähän kuvaa kauniista kaupungintalosta. Nyt ei siis ole mitään sarkasmia tässä, sillä kaupungintalo on oikeasti kaunis rakennus! Nyt voit taputtaa itseäsi olalle tai sitten minä teen sen sinun puolestasi, sillä nyt on yhteenveto kuvan vuoro tuosta ylemmästä asukokonaisuudesta. Tosin kyllä veikkaan, että kovinkaan moni ei tänne asti jaksanut tulla, koska onhan nuo torikuvat tosiaan aika puuduttavia. Itsellenikin nousi jo hiki, kun niitä tähän laittelin. Huh huh.

Noin, ja nyt kaikki on ilosia. Jee.