Aurinkoa lisää ja lunta pois

No niin, selvisinpähän siitä Helsingin pikareissustakin. Mitäpä mietin, no sitä ajattelin, että pitkästä aikaa teitä kiusaisin kuvilla. Mutta halusin myös pohtia rakennuksien tyylejä sekä millaiset oikeastaan ovat miellyttäviä tai koti, koetko sen miellyttäväksi ja miksi? Mikä tekee kodista miellyttävän? Pitääkö jokaisen paikan olla aivan koskemattoman näköinen vai tuoko pieni sekasotku jossain kotoisuutta? Kuuluuko seinille ripustaa jotain vai pitääkö niiden olla tyhjät?

Samaan tapaan kuin vaatteet ihmisten päällä saattaa kertoa jotain näistä samoin koti ja kodin sisustus, sekä mitä seiniltä löytyy paljastaa ihmisestä erilaisia asioita. Toiset pitävät tummista, rauhallisista ja lämpimistä väreistä, kun taas muut nauttivat kirkkaista, kylmistä ja sähäköistä väreistä, jotka tuovat liikkeen tuntua. Tämä korreloi myös vaatteisiin ihan täysin, sillä eivät kaikki pidä tummista vaatteista tai kirkkaista vaatteista. Omalta kohdaltani kotiin pitää kuulua johonkin kohtaa jotain sotkua ja tässä talossa hyvä esimerkki siitä on minun huoneeni. Jokainen muu huone tässä talossa on tiptop kunnossa joista siivoan mielelläni omat jälkeni enkä jätä jälkeeni likaisia tiskejä tai muuta.

Oma huoneeni sen sijaan on asia erikseen; täältä löytyy erilaisia vaatepinoja lattialta, päivän aikana käytetyt astiat, elektroniikkaa (latureita, soittimia yms.), koulukirjoja, pelejä, pulloja ja pari sipsipussia pitkin lattiaa. Tämä tapahtuu, joka kerta, kun olen siivonnut huoneen, koska se ei vaan tunnu kotoisalta, jos joka paikka on oikeasti tiptop. Ainoat paikat jotka tästä huoneesta ovat vaatehuone sekä kirjahyllyt. Seinillä on muutama juliste ja yksi taulu harmikseni, koska en saa laittaa seinään enempää kiinnikkeitä tauluja varten, niitä olisi enemmänkin tuolla kaapissa. Voisin, vaikka ensi kerralla laittaa muutaman kuvan tästä huoneesta tälle kerralle, en niitä nyt ehtinyt ottaa. Tosin sitä varten taidan kuitenkin hieman siivota, että ei ole liian suuri sotkuisuus tänne. Heh.

Nyt kuitenkin voisin siirtyä niihin valokuviin mutta pohtikaa toki sitä, että mikä tekee kodista miellyttävän ja mukavan. Muuten kevään mittaan on iskenyt matkakuume, josko pääsis käymään Tanskassa Kööpenhaminassa ja Espanjassa Torreviejassa tänä vuonna, hmmh.

Se vielä, että mieluusti olen bussipysäkillä, jossa on jotain katsottavaa tyhjien seinien lisäksi mutta en kyllä ajatellu, että täällä ollaan ihan Kentucky Fried Chickenin faneja.

No niin, otetaanpa vielä pieni yhteenveto kuva tähän loppuun:

Kevät, kesä ja kohta taas märkä syksy sekä kylmä talvi

Heh, tai no ei ehkä ihan vielä, jos vaan ottais rauhassa ja sais tuon kesän tulemaan ensimmäisenä, koska omasta mielestäni keväthän on jo tullut. Toki, jos en ota huomioon tämän päiväistä raekuuroa niin voin iloisesti ajatella, että on kevät. Miksi se raekuuro nyt edes päätti iskeä? No jaa.

Tarvihtisin uuden takin. Aionastaan vain siksi, että en halua enää kulkea ympäriinsä seuran takissa, koska se näyttää valtavalta säkiltä johon olisi pumpattu, joka suunnasta ilmaa joten kävelet kuin Michelin-mies siinä ympäriinsä. Sigh. Toisekseen talvitakkini, joka on palvellut hyvin alkaa olla vähän turhan paksu ja lämmin. Mutta suuri kysymys lieneekin, että millaisen takin sitten haluaisin. No ensiksikin sen tulee olla ohut ja kevyt, että voin käyttää sitä myös alkukesästä (kyllä, käytän kesällä takkia aika usein), koska takit on mukavia.

Itsellänihän iski nyt kaipuu kahden viime kesän aikana käyttämääni armeijatyyliseen oliviinvihreään takkiin, joka on kyllä varmaan äitini toimesta lentänyt jo roskiin, kun hihat alko olla lyhyet ja jostain reunasta ehkä rispaantunutkin oli se takki. Mutta ei väliä, että se takki oli vähän rispaantunut ja hihat lyhyet, sillä se oli ehkä paras takkini muutamaan kesään ja kevääseen. Mutta tiedän kyllä, että en tule löytämään vastaavaa takkia varmaan enää ikinä. Oli se vaan niin ihana. Nyt kulkaas hiljainen hetki takkini muistolle.

Nyt tulee siis se asia eteen, että pitää lähteä etsimään uutta takkia kissojen ja koirien kanssa ja kohdata kaikki ne yliystävälliset myyjät, jotka yrittää tyrkyttää sinulle juuri sitä takkia, mitä oikeastaan inhoat kaikkein eniten. Silloin vaan pitää yrittää kiltisti sanoa ei ja lähteä lätkimään jahtaamaan sitä oikeaa takkia, joka saa sydämesi sykähtelemään ja jotain soimaan päässäsi. Tai muuten vain tunnistat takin omaksesi ja toivot vielä, että se olis sellanen opiskelijabudjettiin sopivan hitanen, koska kaikki takit jotka on jossain määrin ihania on yleensä kalliita ja jää sitten sinne seinälle roikkumaan. Täydellinen tapahtuma toki olisi se, että myyjät ei sattuis olemaan yliystävällisiä ja tyrkyttämään niitä takkeja sekä sattuis löytämään täydellisen hintaluokkaan sopivan takin. Se tosin tarkoittaa sitä, että pitää varata ruokarahaa mukaan, koska todellisella metsästyskierroksella tulee aina järkyttävä nälkä ja alkaa jossain vaiheessa vituttaa, kun ei meinaa löytyä sitä takkia mistään. Kuitenkin tunne on ehkä, mitä ihanin, kun sen takin sitten löytää. Voittaja fiilis on taattu mutta sitten pitääkin jo palata takaisin omaan pesäkoloon nukkumaan, koska metsästäminen on sen verran rankkaa puuhaa.

Seuraavana aamuna saattaa jopa jaksaa laittaa sen takin sitten päälle ja lähteä nauttimaan hyvästä tai huonosta säästä. Riippuen ihan siitä, että mitä tuolta taivaalta tulee. Kunhan raekuurot loppuis nii kaikki ois jeejee ja se kesä tulis nii tykkäisin vielä enemmän. Sillon on aikaa olla ulkona tehä, vaikka mitä ihanaa. Kyllä, vaikka itse saatankin joutua olemaan töissä niinä ihanina kesäpäivinä mutta ne tienatut rahat lämmittää sitten syksyllä ja talvella - ehkä.

Kyllä se työhaastattelu jännittää vieläkin.

Siinä on kuva siitä takista takaapäin. Tämähän on itseasiassa Lontoon matkalta kuva, jossa kyllä vedän omaani ja siskoni matkalaukkua. Kyllä tuo maassa pyörivä laukku oli tuossa matkalaukkujen päällä.

Työhaastattelu? Ensivaikutelma? Mitä ne oikein ovat ja miten ne liittyvät yhteen?

Toki kaikki (oletettavasti) tietävät, että mikä on työhaastattelu joten en ala sitä sen tarkkemmin purkamaan tässä auki sen kummemmin. Olet jossain vaiheessa lähettänyt työhakemuksen johon sinulle vastataan, joko niin, että pyytävät sinua tulemaan työhaastatteluun jotta palkkaavat sinut mahdollisesti työhön tai sitten kiittävät kauniisti mielenkiinnosta. No itsellänihän tässä kävi onnellisesti sillä lailla, että sain kutsun kyseiseen tapahtumaan nimeltään työhaastattelu ja auta armias eikös heti iskenyt ensimmäisenä mieleen: "Mitä minä oikein laitan päälle?". Siinä sitten pohdin, että mikä on sopivan "hienoa" ja mikä taas yliprameaa sillisalaattia, koska ei työhaastatteluun kuitenkaan voi ilmestyä aivan kermakakkuna, joka puolelta laitettuna niin, että et enää itse tunnistaisi omaa kuvaasi peilistä.

Loppujen lopuksi tulin siihen tulokseen erinnäisten pohdintojen jälkeen, että siisti ei-juhlallinen kauluspaita (värillä ei niin väliä, kuitenkaan ei mikään värihirviö ole mielekäs) sekä farkut ovat hyvä yhdistelmä. Sitä ennenhän oli tullut mietittyä näitä vaihtoehtoja tuon kauluspaidan tilalle kuten, pitäisikö kuitenkin laittaa bleiseri ja t-paita siihen vaiko sittenkin joku paita ja villatakki. Eihän siitä meinannut tulla yhtään mitään ennen kuin päätin, että nyt en ajattele asiaa ennen kuin muutaman päivän päästä. Sitten se kauluspaita ja farkut yhdistelmä alkoi tuntua parhaalta vaihtoehdolta. Mutta mistäs yhtä äkkiä moinen stressi pukeutumisesta? Enkös aiemmin ole sanonut, että ei oikeastaan ole väliä mitä pidät päälläsi, kunhan itse viihdyt vaatteissasi, etkä kuitenkaan kulje täysin alasti.

On täysin eri asia, kun tapaat kavereitasi, ystäviäsi, perheenjäseniä tai muita joita olet tuntenut edes viikon verran kuin mennä tapaamaan mahdollisesti tulevaa työnantajaa. Nämä läheiset ja tuttavat tuntevat sinua edes hieman ja osaavat odottaa sinulta tietynlaista pukeutumista eivätkä hätkähdä, jos satut tulemaan suosikki lökäreissäsi, hieman pienessä paidassa ja rikkinäisissä kengissä tapaamaan heitä. Tapaus mahdollisesti tuleva työnantaja taas on siinä mielessä täysin erilainen, koska sinun tulee tehdä vaikutus haastattelijaasi esimerkiksi puolen tunnin aikana, joka vaikuttaa siihen, että palkkaavatko he sinut työhön. Silloin pitää antaa kaikkensa, eikä voi ilmestyä paikalle juuri sängystä nousseen näköisenä, hiukset harallaan, eripari sukat jalassa ja paita väärinpäin. Tässä tapauksessa ensivaikutelma ratkaisee, joten siististi on pukeuduttava sillä surullista mutta totta usein, jos saavut epäsiisteissä vaatteissa haastatteluun saat epätodennäköisemmin työpaikan tai kutsun jatkohaastatteluun. Kaikki on kiinni siitä vaikutelmasta minkä annat haastattelijalle. Siisti pukeutuminen antaa mielikuvan, että huolehdit itsestäsi ja näytät freesiltä, joka päivä, jos vielä hymyilet ja keskustelet haastattelijan kanssa paljon annat itsestäsi sosiaalisen ja hyväkäytöksisen kuvan eli juuri sen, mitä haastattelija etsii.

Ensivaikutelma on myös tärkeä, kun tutustuu uusiin ihmisiin. Tästä olen kyllä varmasti jo maininnut mutta koskaan ei tee hallaa sanoa sitä uudestaan, sillä kertaushan on opintojen äiti. Hyi, kylläpäs käytin sanontaa nyt olipas hirveetä. Itsehän kuulen eräältä ystävältäni, että hän muistaa minusta erään oranssin hupparin, jota taisin käyttää lähes koko lukion ensimmäisen ja toisen vuoden. Joten häneltä kysyttäessä, mitä hän muistaa minusta vastaus on lähes aina se oranssi huppari, joka oli hieman reikäinen. Olen siis jättänyt tälle ystävälleni ensivaikutelmaan itsestäni oranssin hupparin. Aina naurattaa, kun keskustellaan ja se tulee esille, koska sitä oranssia hupparia ei enää nykyisin ole olemassa.

Kannattaa kysyä kavereilta, että mikä oli heidän ensivaikutelmansa sinusta, sillä se voi olla hyvin mieltä avartava kokemus varsinkin, kun he voivat kertoa, että pitääkö se edelleen paikkansa vai onko se muuttunut jotenkin. Minulle on sanottu suoraan, että pukeutumistyylini on muuttunut kirjaimellisesti naisellisempaan suuntaan, enkä oikeastaan koe sitä menetyksenä. Tässä voisin lainata erään kaverini luonnehdintaa pukeutumistyylistäni: "Sillo ykkösellä sulla oli vähän joku juttu, että sää et oikee tienny mitä pidät päällä. Tai siis ootko poika vai tyttö. Mut nyt sää oot tyttömäisempi eikä se oo huono juttu." Yleensä tälä ihmiseltä kuulee kaikesta aika paljon kritiikkiä mutta tuo lause jostain syystä pisti naurattamaan ja sai hyvälle tuulelle. Ei pienet kehut hallaa tee ja sitä huomaa itsekin muuttuvansa ajan kanssa. Kaikki muutos ei ole pahasta.

Ps. Perjantaina on matikan kirjotukset ja sen jälkeen minun kevään urakka näiden yo-kokeiden kanssa loppuu tällä erää. Seuraavat taistelut sitten syksyllä! Tosiaan minulla on työhaastattelu sitten ensi viikolla, sormet ja varpaat ristiin, että sitten saan töitä. Tiedän, jos et pidä ristissä ja murisen kiltisti.

Viikonloppu, ihanaa

Viikonloput on ihania ja opiskelu on tänään vähäksi aikaa kielletty, joten päätin hemmotella tätä paikkaa ja pistää jopa toisen päivityksen nyt heti. Naur. Seuraavaa saattekin luultavasti odotella sitten pidempään mutta ehkä se ei teitä hirveästi haittaakaan. Jänskättää ne kirjotukset alkaa ens viikollaa faaak. Noh kunnialla niistä läpi niin kaikki on ok ja onhan tuota tullu luettuakin ei sen puoleen!

Mutta päivän pähkinään; kuinka moni oikeasti pukeutuu sään mukaan? Tai oikeastaan kuinka moni ottaa selvää säästä ennen kuin on laittanut jo päivän vaatteet päälle ja lähtenyt painelemaan sinne ulos. Toki sitä katsotaan ikkunasta ja, jos jaksetaan raahautua sinne lämpömittarille asti katsomaan, että paljonkos siellä nyt on sitä pakkasta vai onko kenties jo plusasteita, koska kesä tulee! No nuo kaksi asiaa jaksaa juuri ja juuri tehdä mutta itse kyllä tunnustaudun sellaiseksi örmykäksi, joka vain vilkaisee pikaisesti ikkunasta ulos, että näkyykö siellä missään vesilätäköitä, paistaako aurinko, tuuleeko kovasti tai jotain muuta. Mutta yleensähän se on väärässä. Ei saakeli sentään. Mitähän päässäsi taas tapahtuu, kun katsot ulos ja näet, että aurinko on pilvessä juu ja siellä tulee muuten ihan helvetisti kyllä vain, silti päätät, että laitat ohuen t-paidan, päälle ohuen kauluspaidan ja vielä kesähousut jalkaan jotka, vaikka ovatkin täysipitkät eivät kyllä lämmitä ollenkaan, kuten jokainen meistä varmasti tietää.

Mikä siinä on, että ei voi olla taas pään sisällä sitä yhtä pientä ystävää, joka sanoo, että järki hoi älä jätä joten et nyt laita niitä kesähousuja jalkaan okei? Eheii päinvastoin siellä joku huutaa, että anna palaa juuri noin nyt otat ne kesähousut sieltä ja vedät jalkaan! Kyllä sinä pärjäät ei siellä ole kylmä, ei siellä tuulekaan paljoa! Anna palaa! Toki siltä se näyttää mutta ei sitä siinä tietenkään tule ajatelleeksi, että se_tuuli_on_perkeleen_kylmä. Onneksi sitä ei kuitenkaan hetkessä sinne ulos jäädy, vaikka olisikin laittanut hieman ohuehkosti päälle. Silti sitä kiroaa itsensä alinpaan maanrakoon siinä vaiheessa, kun tulee oikeasti kylmä.

Tässä näitä kuvia eilisestä, mitä lupasin joista kyllä näkyy, että en todellakaan pukeudu sään mukaan. Noh voin silti kertoa, että otin nuo kuvat oikeastaan tänään mutta sääolosuhteet ovat lähes samat.

Satuin kaivelemaan tässä korurasioitani ja muita lokeroitani jolloin huomasin, että minulla on lievästi pieni addiktio lohikäärmeisiin, käärmeisiin sekä mytologiaan. Löysin erilaisia lohikäärmeriipuksia, mytologioihin pohjautuvia riipuksia sekä sormuksia. Toisaalta omasta mielestäni ne tuovat oman persoonallisen piirteensä ihmisen tyyliin mutta silti ihan naurattaa kuinka olen onnistunu haalimaan näitä näinkin paljon, mitä tuolta laatikoista löytyy. Jokaiseen niihin kyllä toisaalta liittyy hienoja muistoja, joten enpä taida edes laittaa niitä pois. Voisin ehkä tehdä niistä kollaasin ja ripustaa sen seinälle? Hah loistava idea.

Tässä on muutama esimerkki noista riipuksista ja kaulakoruista, tosin täytyy myöntää, että noista kaikista on ilmeisistikin ketjut hävinneet tai katkenneet aikoja sitten. No ei se haittaa, ketjuja voi aina hankkia uusia!

Kevät, missä on kesä?

Eipä ole tännekään tullut kirjoiteltua ja laiteltua mitään melkeen kuukauteen. Hhmm. No syytän sitä, että ei ole ollut oikeastaan mitään pohdiskeltavaa ja toisekseen sitä, että ei ole ollut aikaa nyt räpsäytellä valokuvia! Mutta nyt laitan tänne sitten muutakin kuin vaatekuvia mutta ei kerrota siitä kenellekkään ookei? Hienoa! Noh tuli lukulomaa on tullut vietettyä ja muuten vain pelailtua sekä luotua uusia ihmissuhteita. Ihan hauskaa pienen hiljaisuuden jälkeen, mutta siitäpä päästään tämän päivän kuumaan kysymykseen;

Kun tapaat ihmisen ensimmäisen kerran miksi valitset aina ne vaatteet kaapistasi, joita et yleensä laita päällesi paitsi kotona?

Itsellenihän tämä tapahtuu lähes, joka ikinen kerta, kun olen lähdössä ulos ja satun tutustumaan jostain syystä uuteen ihmiseen; niin eikös silloin satu olemaan juuri ne lenkillä käyttämäsi tai kun murjotat yksin kotona tai huoneessasi, kun katsot jotain omaa suosikkinyyhkyleffaasi meikit levinneinä kasvoilla siitä vollotuksen määrästä. Mikä on se aivoitus, joka saa laittamaan siihen tarkoitukseesi pyhittämät vaatteesi päälle, kun lähdet ulos; ulkoilmaan missä on muitakin ihmisiä? Ei sillä, jos ne sattuu olemaan ne ehjät vaatteet mutta kuitenkaan et muista laittaa niitä vaan valitset juuri ne housut joissa on reikiä tai lahkeet melkein irti! Miksi? Eikö oikeasti ole mitään, mikä pistää hälytyskellot soimaan ja sano, että: "Kaveri, mitäpä laitat päällesi? Etkös sie ole menossa ulos! Nyt pois ne ja ota nyt hyvä ystävä nuo ehjät vaatteet päälle!".

Välillä toivoisin, että joku tuollainen ystävä huutaisi omassa päässäni sellaista, koska se olisi tarpeen, että en tosiaan lähtisi reikäisissä housuissa matkaamaan tai paidalla jossa on nyrkin kokoinen reikä jossain muualla kuin hihan- ja päänaukoissa. Hnnhgh. Koska se on totta, että ihmiset muistaa, kun heitä tapaa, että mitä sinulla on päälläsi ensimmäisellä kerralla ja luovat siitä jo osittain mielipidettään sekä mielikuvaansa sinusta ihmisenä. Se on syy mikset mene työhaastatteluun reikäisissä ja kulahtaneissa vaatteissa, koska eihän siitä nyt herran isä mittään tulisi. Tai ei tietääkseni kukaan halua näyttää työhaastattelussaan ryysyrannan joosepilta, vaikka saatanahan olla tässä väärässäkin, ken tietää. Kylläpäs tätä tekstiä nyt jostain syystä riittää hmmph. Yritänköhän korvata tällä sitä, että en ole päivitelly täällä sen kummemmin? Omatunto soimaa!

No mutta jospa nyt laitan vähän kuvia nyt

Saattepa katsoa, kun seison siinä seinää vasten. On se aika jännää!

Mutta välillä pitää muistaa myös istua, koska onhan se seisominen aivan valtavan raskasta.

Sitte istuskellaan vähän lissää.

Hmmph jouduin sään uhriksi kyllä tänään. Kuvittelin, että tuolla ulkona olis lämmin, kun vietin tässä viime viikon Tuusulassa ja siellä oli oikein nättiä, kun aurinko paisto ja lämmitti mukavasti. Ei siellä aina tarvinnu etes takkia, kun kävi siinä Hyrylän S-marketilla tai kirjastolla pyörähtämässä. Täytyy kyllä myöntää, että siinä Hyrylän kirjastolla on kommee lukusali! Oikein miellyttävää oli lukea siellä, kun lasikaton läpi tuli se auringon valo toiseen kerrokseen, jotenkin tuntui että se piristi sitä lukemista. Pah, harhaluuloja tietysti mutta aina voi toivoa? Ainakin itse. Mutta tosi viihtyisä ja hyvin pystyi siellä keskittymään jeejee.

Kuitenkin siitä säästä vielä, niin kuvittelin, että totta kai samalla periaatteella Kuopiossakin on lämmin. Paskan marjat! Siellähänä jäätyy, laitoin tänään erehdyksissä kesähousut ja tennarit jalkaan sekä ohuehkon kauluspaidan päälle. Laitoin tietysti pipon ja takin siihen päälle mutta oli kyllä silti kylmä. Ei saa huijata noin! Senkin sää! Pah! Laitan siitä kuvia sitten seuraavassa päivityksessä, sillä eihän sitä nyt niin paljoa viitsi yhteen päivitykseen tunkea, kun tuntuu, että tällä kertaa kirjoittelen näköjään paljon.

Tähän loppuun voisin sitten laittaa niitä vaatteisiin liittymättömiä kuvia, haha. Tällaista pussihousua olin samalla vahtimassa, kun siellä Tuusulassa pyörähdin. Sulonen ja itsepäinen kaveri. Silti paras.

Harvoin saa kuvia, että saisi silmiä kuvattua mutta mainostanpa, että neidillä on kauniit siniset silmät.

Näin päätänpä tämän kirjoituksen näihin kissan kuviin. Vanha kaveri, tuitui~