sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Kevät, kesä ja kohta taas märkä syksy sekä kylmä talvi

Heh, tai no ei ehkä ihan vielä, jos vaan ottais rauhassa ja sais tuon kesän tulemaan ensimmäisenä, koska omasta mielestäni keväthän on jo tullut. Toki, jos en ota huomioon tämän päiväistä raekuuroa niin voin iloisesti ajatella, että on kevät. Miksi se raekuuro nyt edes päätti iskeä? No jaa.

Tarvihtisin uuden takin. Aionastaan vain siksi, että en halua enää kulkea ympäriinsä seuran takissa, koska se näyttää valtavalta säkiltä johon olisi pumpattu, joka suunnasta ilmaa joten kävelet kuin Michelin-mies siinä ympäriinsä. Sigh. Toisekseen talvitakkini, joka on palvellut hyvin alkaa olla vähän turhan paksu ja lämmin. Mutta suuri kysymys lieneekin, että millaisen takin sitten haluaisin. No ensiksikin sen tulee olla ohut ja kevyt, että voin käyttää sitä myös alkukesästä (kyllä, käytän kesällä takkia aika usein), koska takit on mukavia.

Itsellänihän iski nyt kaipuu kahden viime kesän aikana käyttämääni armeijatyyliseen oliviinvihreään takkiin, joka on kyllä varmaan äitini toimesta lentänyt jo roskiin, kun hihat alko olla lyhyet ja jostain reunasta ehkä rispaantunutkin oli se takki. Mutta ei väliä, että se takki oli vähän rispaantunut ja hihat lyhyet, sillä se oli ehkä paras takkini muutamaan kesään ja kevääseen. Mutta tiedän kyllä, että en tule löytämään vastaavaa takkia varmaan enää ikinä. Oli se vaan niin ihana. Nyt kulkaas hiljainen hetki takkini muistolle.

Nyt tulee siis se asia eteen, että pitää lähteä etsimään uutta takkia kissojen ja koirien kanssa ja kohdata kaikki ne yliystävälliset myyjät, jotka yrittää tyrkyttää sinulle juuri sitä takkia, mitä oikeastaan inhoat kaikkein eniten. Silloin vaan pitää yrittää kiltisti sanoa ei ja lähteä lätkimään jahtaamaan sitä oikeaa takkia, joka saa sydämesi sykähtelemään ja jotain soimaan päässäsi. Tai muuten vain tunnistat takin omaksesi ja toivot vielä, että se olis sellanen opiskelijabudjettiin sopivan hitanen, koska kaikki takit jotka on jossain määrin ihania on yleensä kalliita ja jää sitten sinne seinälle roikkumaan. Täydellinen tapahtuma toki olisi se, että myyjät ei sattuis olemaan yliystävällisiä ja tyrkyttämään niitä takkeja sekä sattuis löytämään täydellisen hintaluokkaan sopivan takin. Se tosin tarkoittaa sitä, että pitää varata ruokarahaa mukaan, koska todellisella metsästyskierroksella tulee aina järkyttävä nälkä ja alkaa jossain vaiheessa vituttaa, kun ei meinaa löytyä sitä takkia mistään. Kuitenkin tunne on ehkä, mitä ihanin, kun sen takin sitten löytää. Voittaja fiilis on taattu mutta sitten pitääkin jo palata takaisin omaan pesäkoloon nukkumaan, koska metsästäminen on sen verran rankkaa puuhaa.

Seuraavana aamuna saattaa jopa jaksaa laittaa sen takin sitten päälle ja lähteä nauttimaan hyvästä tai huonosta säästä. Riippuen ihan siitä, että mitä tuolta taivaalta tulee. Kunhan raekuurot loppuis nii kaikki ois jeejee ja se kesä tulis nii tykkäisin vielä enemmän. Sillon on aikaa olla ulkona tehä, vaikka mitä ihanaa. Kyllä, vaikka itse saatankin joutua olemaan töissä niinä ihanina kesäpäivinä mutta ne tienatut rahat lämmittää sitten syksyllä ja talvella - ehkä.

Kyllä se työhaastattelu jännittää vieläkin.


Siinä on kuva siitä takista takaapäin. Tämähän on itseasiassa Lontoon matkalta kuva, jossa kyllä vedän omaani ja siskoni matkalaukkua. Kyllä tuo maassa pyörivä laukku oli tuossa matkalaukkujen päällä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti