Toki kaikki (oletettavasti) tietävät, että mikä on työhaastattelu joten en ala sitä sen tarkkemmin purkamaan tässä auki sen kummemmin. Olet jossain vaiheessa lähettänyt työhakemuksen johon sinulle vastataan, joko niin, että pyytävät sinua tulemaan työhaastatteluun jotta palkkaavat sinut mahdollisesti työhön tai sitten kiittävät kauniisti mielenkiinnosta. No itsellänihän tässä kävi onnellisesti sillä lailla, että sain kutsun kyseiseen tapahtumaan nimeltään työhaastattelu ja auta armias eikös heti iskenyt ensimmäisenä mieleen: "Mitä minä oikein laitan päälle?". Siinä sitten pohdin, että mikä on sopivan "hienoa" ja mikä taas yliprameaa sillisalaattia, koska ei työhaastatteluun kuitenkaan voi ilmestyä aivan kermakakkuna, joka puolelta laitettuna niin, että et enää itse tunnistaisi omaa kuvaasi peilistä.
Loppujen lopuksi tulin siihen tulokseen erinnäisten pohdintojen jälkeen, että siisti ei-juhlallinen kauluspaita (värillä ei niin väliä, kuitenkaan ei mikään värihirviö ole mielekäs) sekä farkut ovat hyvä yhdistelmä. Sitä ennenhän oli tullut mietittyä näitä vaihtoehtoja tuon kauluspaidan tilalle kuten, pitäisikö kuitenkin laittaa bleiseri ja t-paita siihen vaiko sittenkin joku paita ja villatakki. Eihän siitä meinannut tulla yhtään mitään ennen kuin päätin, että nyt en ajattele asiaa ennen kuin muutaman päivän päästä. Sitten se kauluspaita ja farkut yhdistelmä alkoi tuntua parhaalta vaihtoehdolta. Mutta mistäs yhtä äkkiä moinen stressi pukeutumisesta? Enkös aiemmin ole sanonut, että ei oikeastaan ole väliä mitä pidät päälläsi, kunhan itse viihdyt vaatteissasi, etkä kuitenkaan kulje täysin alasti.
On täysin eri asia, kun tapaat kavereitasi, ystäviäsi, perheenjäseniä tai muita joita olet tuntenut edes viikon verran kuin mennä tapaamaan mahdollisesti tulevaa työnantajaa. Nämä läheiset ja tuttavat tuntevat sinua edes hieman ja osaavat odottaa sinulta tietynlaista pukeutumista eivätkä hätkähdä, jos satut tulemaan suosikki lökäreissäsi, hieman pienessä paidassa ja rikkinäisissä kengissä tapaamaan heitä. Tapaus mahdollisesti tuleva työnantaja taas on siinä mielessä täysin erilainen, koska sinun tulee tehdä vaikutus haastattelijaasi esimerkiksi puolen tunnin aikana, joka vaikuttaa siihen, että palkkaavatko he sinut työhön. Silloin pitää antaa kaikkensa, eikä voi ilmestyä paikalle juuri sängystä nousseen näköisenä, hiukset harallaan, eripari sukat jalassa ja paita väärinpäin. Tässä tapauksessa ensivaikutelma ratkaisee, joten siististi on pukeuduttava sillä surullista mutta totta usein, jos saavut epäsiisteissä vaatteissa haastatteluun saat epätodennäköisemmin työpaikan tai kutsun jatkohaastatteluun. Kaikki on kiinni siitä vaikutelmasta minkä annat haastattelijalle. Siisti pukeutuminen antaa mielikuvan, että huolehdit itsestäsi ja näytät freesiltä, joka päivä, jos vielä hymyilet ja keskustelet haastattelijan kanssa paljon annat itsestäsi sosiaalisen ja hyväkäytöksisen kuvan eli juuri sen, mitä haastattelija etsii.
Ensivaikutelma on myös tärkeä, kun tutustuu uusiin ihmisiin. Tästä olen kyllä varmasti jo maininnut mutta koskaan ei tee hallaa sanoa sitä uudestaan, sillä kertaushan on opintojen äiti. Hyi, kylläpäs käytin sanontaa nyt olipas hirveetä. Itsehän kuulen eräältä ystävältäni, että hän muistaa minusta erään oranssin hupparin, jota taisin käyttää lähes koko lukion ensimmäisen ja toisen vuoden. Joten häneltä kysyttäessä, mitä hän muistaa minusta vastaus on lähes aina se oranssi huppari, joka oli hieman reikäinen. Olen siis jättänyt tälle ystävälleni ensivaikutelmaan itsestäni oranssin hupparin. Aina naurattaa, kun keskustellaan ja se tulee esille, koska sitä oranssia hupparia ei enää nykyisin ole olemassa.
Kannattaa kysyä kavereilta, että mikä oli heidän ensivaikutelmansa sinusta, sillä se voi olla hyvin mieltä avartava kokemus varsinkin, kun he voivat kertoa, että pitääkö se edelleen paikkansa vai onko se muuttunut jotenkin. Minulle on sanottu suoraan, että pukeutumistyylini on muuttunut kirjaimellisesti naisellisempaan suuntaan, enkä oikeastaan koe sitä menetyksenä. Tässä voisin lainata erään kaverini luonnehdintaa pukeutumistyylistäni: "Sillo ykkösellä sulla oli vähän joku juttu, että sää et oikee tienny mitä pidät päällä. Tai siis ootko poika vai tyttö. Mut nyt sää oot tyttömäisempi eikä se oo huono juttu." Yleensä tälä ihmiseltä kuulee kaikesta aika paljon kritiikkiä mutta tuo lause jostain syystä pisti naurattamaan ja sai hyvälle tuulelle. Ei pienet kehut hallaa tee ja sitä huomaa itsekin muuttuvansa ajan kanssa. Kaikki muutos ei ole pahasta.
Ps. Perjantaina on matikan kirjotukset ja sen jälkeen minun kevään urakka näiden yo-kokeiden kanssa loppuu tällä erää. Seuraavat taistelut sitten syksyllä! Tosiaan minulla on työhaastattelu sitten ensi viikolla, sormet ja varpaat ristiin, että sitten saan töitä. Tiedän, jos et pidä ristissä ja murisen kiltisti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti